MENU

• 21.11.2011 • Blogi, Yle blogit ja kolumnit 2007-2014Kommentoi

Tony Sopranon viimeinen levy

Ostin pari kuukautta sitten Journey -yhtyeen tupla-kokoelman ’The Essential Journey’. “Essential”? Mitä, eihän Journey-yhtyeellä ole yhtään olennaista biisiä! Ja että vielä tupla-levy!

Journey ei ollut suosikkini sillon kuin Journey oli suosittu, 80-luvulla. Ylen Rockradiossa emme todellakaan kokeneet Journeyta meidän bändiksi. Journey tuntui hyvin kaukaiselta amerikkalaisyhtyeeltä. Pitäkööt itsellään

Eilisillan Sopranos-sarjan viimeisen jakson jälkeen “Essential” sana sai kuitenkin ja yllättäen tarkoituksensa. Sarjan musiikki päättyi Tony Sopranon jukebox-valintaan hampurilaisbaarissa. Tony selailee jukeboxin tarjontaa. Dean Martin ja REO Speedwagon -nimet taisivat ainakin vilahtaa kuvassa. Tonyn sormi osuu kuitenkin Journeyn ’Can’t Stop Believin’-levyyn. Valinta oli Tonylle looginen. Kyseessä oli Journeyn vuoden 81 hitti ja Tony olisi voinut hyvinkin parikymppisenä kuunnella radioista juuri tuota biisiä.

Sarjan viimeisessä jaksossa musiikilla oli jälleen tärkeä osansa. Fanilla Fudge ja Dylan ainakin soivat merkitsevästi. Ehkä myös kulttibändi Sonic Youth.  Mutta olisiko Tonyn valinta voinut olla jotain ’katu-uskottavampaa’ kuin Journey? Ei tietystikään. Se oli Tonyn valinta Tonylle. Vai kuvitteleeko joku, että Tonylla ei olisi muuta mietittävää kuin musiikkimakunsa katu-uskottavuus?

Pakko se oli. Etsiä netistä Journey -yhtyeen…sanoituksia.
Löytyisikö sieltä jotain oleellista? Löytyi. “Don’t Stop Believin’”-kappaleen sanat kertovat sarjasta paljon ja saavat miettimään loppuiko tämä sarja todella tähän, kuin katkaisten?

“Some will win/ some will lose /
someone were born to sing the blues
/ oh, the movie never ends
/ it goes on and on and on and on
/
don’t stop believin’ /
hold on to the feeling”.

Sopranos oli musiikkidiggarin unelmasarja. Löysin esim. sarjan ensimmäiseltä soundrack-levyltä pari esitystä, jotka tulevat jäämään ikuisesti mieleeni, ilman kuvaakin (Nils Lofgrenin ’Black Books’ ja Cecilia Bartolin ’Sposa son disprezzata’).

Ei ole mikään ihme, että sarja sai lopuksi minut herkistymään jopa Journeyn musiikin ääressä.

Related Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *