Rosalía: El Mal Querer  (julkaistu 2.11.)

Kuulin espanjalaisartisti Rosalíaa ensi kerran YleX:n ohjelmassa ”Uuden musiikin vaihtoehto”. Päivä oli maanantai 13. elokuuta.

Biisi oli ”Pienso En Tura Mirá” ja se todella kuulosti vaihtoehdolta. Kuka on tämä artisti, mikä on tämä sointi? Miten joku biisi voi kuulostaa noin kuumalta ja viileältä yhtä aikaa?

Jäin koukkuun.

Viime perjantaina ilmestyi Rosalían (toinen) albumi ”El Mal Querer”. Aiemmin kuulemani ”Piento” on yksi albumin helmistä, mutta koko albumi on poikkeuksellinen helmi.

Rosalían tausta on vahvasti flamencossa ja sitä ei voi olla kuulematta genren lyhyelläkään oppimäärällä. Flamenco ei ole mukana pelkkänä efektinä tai erikoisuutena vaan vahvana ja elävänä perustana, jonka siivillä voi turvallisesti lentää.

Jos on rohkeutta. Ja Rosalíalla on.

Tuntuu kuin levyllä liikutaan juuri sillä alueella, jossa perinne ja uusi kohtaavat kaikkein hedelmällisimmällä tavalla: perinne ei ole kahlitsemassa ilmaisua eikä uusi kuulosta päälle liimatulta.

Nimitys flamenco-pop on jo vilahtanut julkisuudessa, mutta nyt kyllä kuljetaan trendien tuolla puolen. ”El Mal Querer”-albumi edusta modernia popmusiikkia, joka ylittää sen ilmeisimmät sovinnaisuudet tai ”ajan hengessä olemisen” karikot. Katse on ennen kaikkea edessäpäin, Rosalían ja tuottaja Pablo Diaz-Reixan omassa, näin kai voidaan jo sanoa, visiossa.

Albumin musiikki säilyttää koko ajan tuoreutensa ja yllättävyytensä, silloinkin kuin sävyt ovat vakavia. Harvoin kirkkomusiikkimainen ylevyys yhdistyy Auto-Tunella tehtyyn ”keinotekoiseen” maailmaan tai katuäänien hälinään.

25-vuotias Rosalía ei kuulosta aikuiselta ”juuriartistilta” vaan pelissä on nuoruuden parhaita ominaisuuksia, rohkeutta, määrätietoisuutta ja voimaa. Vastakohtansa tai jännitteensä ne saavat herkkyydestä, epävarmuudesta, leikkisyydestä.

Rosalían laulussa on suunnattomasti sävyjä. Kuuntele vaikka levyn kakkosbiisi ”Que No Salga La Luna”. Se on hieno esimerkki energian ja pidättyväisyyden yhdistelmästä ja koko albumin tyyli- ja tunnekirjosta.

Ehkä tämä albumi toimii myös hyvänä esimerkkinä siitä kuinka uuden ja innovatiivisen musiikin ei tarvitse olla ”vaikeasti lähestyttävää”, ”hitaasti aukeavaa” tai sijaita jossain muualla, suuren yleisön tavoittamattomissa.

Rosalían musiikin potentiaalinen yleisö on laaja, nuorista aikuisiin, ”tavallisesta” ”valikoivaan” kuulijaan, maasta riippumatta. Kyse on maailman musiikista, joka ylittää maailmanmusiikin, world musicin genrenä, ja samalla myös sen rajoitukset (omat ”sisämarkkinat”, aikuinen ”valistunut” yleisö, autenttisuuden vaatimukset)

Ja onhan maailmassa jo espanjaa äidinkielenään puhuvia lähes 500 miljoonaa.

Rosalían kohdalla voi hyvinkin kiteytyä hieno ajatus ja mahdollisuus siitä, että suosittu musiikki voi tässä ajassa tulla mistä tahansa, ei vain angloamerikkalaisesta maailmasta ja englannin kielisenä. (”Despacito”-superhittiä voidaan tietysti pitää edeltäjänä, mutta se edustaa kovin erilaista genreä.)

Rosalían mahdollisuuksia lisäävät hänen takanaan oleva iso levy-yhtiö (Sony), jo saavutettu suosio ja arvostus kotimaassa, Latin Grammy-ehdokkuudet, tähtiartistien kehut (mm. Lana Del Ray, Pharrell Williams), mielipide- ja portinvartijamedioiden hyväksyntä (mm. Pitchfork, BBC) ja levyn tuottajan aiemmat meriitit (mm. yhteistyö Björkin kanssa),

Lisäksi Rosalía on persoonallisuus, tuleva näyttelijä, malli (ks. esim. ”Piento”-biisin video) ja ilmeisen vaikuttava lavaesiintyjä. (”Käsittämätön liveartisti” on Jussi Mäntysaari ehtinyt jo kirjoittaa.)

Turhaa on kuitenkin vielä miettiä, mihin tässä päädytään tai tuleeko flamenco-popista sitten joku uusi trendi, jonka perässä kohta kaikki juoksevat.

Joku voi jo ajatella, että nyt puhuu iso raha ja iso hypetys (”Barcelonasta koko maailman tietoisuuteen ponnistanut Rosalia…”, mainostetaan Sonyn nettisivuilla. Ei kai sentään ihan vielä), mutta tuonkaan ei kannata antaa häiritä itse olennaista, sitä minkä jokainen voi juuri nyt korvillaan kuulla, silmillään nähdä ja sydämessään tuntea.

Paras popmusiikki kun elää tässä ja nyt ja kuulostaa siltä kun se olisi juuri sinä hetkenä synnytetty samalla kun sinä kuulijana olet sitä mieltä, että tätä parempaa ei juuri nyt ole olemassakaan.

Liity joukkoon. Nyt.

 

 

 

Related Posts

• 

  Kun kepeys ja vakavuus kohtaavat: Eetu

• 

  Country-katsaus, osa 2: The Highwomen

• 

  Lana Del Rey, American made