Vallankumous-sana on ollut pitkästä aikaa kovassa käytössä. Sitä on käytetty mm. Radioheadin uuden levyn nettijakelun ja suomalaisen valmisruokamainoksen yhteydessä. Viime lauantai-iltana Tampereen Yo-talolla vallankumousta työstettiin aivan vieressäni.
Kello oli noin 23.30. Lavalla oli Traffic Island. Hyvä bändi, karismaattinen laulaja. Kuuntelin yhtyettä miksauspöydän lähettyviltä. Muutaman biisin jälkeen katsoin vasemmalle miksauspöydän taakse. Katsoin toistamiseen. Kyllä. Totta se oli. Miksaaja oli nainen.
En ehkä käy riittävästi keikoilla, mutta en muista ennen nähneeni naista kaikkien niiden laitteiden takana. Kaveritkaan eivät heti muistaneet tuota kokeneensa. Oliko miksaus hyvä? Varmaankin, ainakin volyymit olivat kohdallaan.
Traffic Islandin jälkeen soitti uusi mielenkiintoinen bändi Happiness. Miksaaja oli mies. Ja volyymit sen mukaiset. Bändi soitti AC/DC-mäisesti polvihousuissa, joten volyymia voidaan sitä kautta perustella. (Ei tietystikään, eivät kaikki miesmiksaajat ole samanlaisia.) Mutta kuitenkin: Mitäs jos salimiksaus olisi enemmän naisten työtä? Olisivatko volyymit paremmin hallussa? Tarvitsisiko silloin lähteä puolikuurona keikoilta? Vai pitäisikö naistenkin todistaa, että osaavat hommat kuten miehet ja pitää volyyminappulat vähintään yhdellätoista?
Musiikkialalla tasa-arvo etenee hitaasti.
Related Posts
Onko levyhyllylläsi sukupuolta? Seuraava:
Lastenlevy, jonka tänään kuulin: PMMP:n Puuhevonen
