Eetu: eetu  (albumi, julkaistu 22.11.)

Eetu on vähän harmiton nimi artistille. Voiko Eetua ottaa vakavasti? Siis sillä tavalla kun ”oikean” taiteilijan? Eetu itse on todennut, että hänen laulunsa ovat tärkeämpiä kuin hän. Siksi hänen ensi-albuminsa nimi on eetu, ei Eetu.

Eetun musiikki ei ole harmitonta eikä häntä ole helppo sijoittaa ennalta arvattaviin lokeroihin. Hänen itse tuottamansa ensi-albumi liikkuu genrejen välimaastossa, sekoittaa rooleja ja tyylikeinoja, liikkuu romantiikan ja realismin välillä tavalla, joka on harvinaislaatuista suomalaisessa rockissa ja popissa, ainakin nuoren miehen aikaansaannoksena.

Levyn intro on kepeä: yli-empaattinen sairaanhoitaja kysyy lapsen äänellään ensi vastaanoton alkajaisiksi: ”Hei, miten sä voit?” Sen jälkeen alkaa levyn laulut yksinäisyydestä, toivosta ja epätoivosta.

”Mä pelkään että mä jään/ tänne pyörii yksinään /…/ puhutaanko peloista / niistä synkimmistä keloista” (”10/10”); ”Mä tarvin terapiaa / ja mä en oo ainoo / mä kusen kaiken, en osaa elää ihmisiks” (”Sä et oo ainoo”); ”Älä sano et kyl se siitä / iltaisin mä toivon etten herää /…/ älä tuu kertoo et lenkkeily auttaa / mä halun vaan kuolla, jumalauta” (”Napit”); ”Tiedän et ne nauraa mun selkään /…/ vitun pelle, se on meitsi” (”Vitun pelle”); ”tytöstä nainen, pojasta mies, tai miten vaan / älä jää kattelee taakse / nää on sit joskus ne vanhat hyvät ajat” (”Mä en menis takas”)

Toisaalta Eetun maailma on puhtaan romanttinen. ”Ja mä mietin et mä oon maailman onnellisin / ku se oon vaan mä, joka saa nähdä sut / ilman feikkii” (”Ilman mitään feikkii”); ”Sä oot leffan päätähti / sä oot helvetin nätti” (”Se kuka oikeesti oot”); ”Pitääks sanoo hyvästit / eiks riitä hei hei” (”Hyvästit”)

Eetu haaveilee myös kotioloista ja lapsista. Se ei ole jokapäiväistä suomalaisen rockin tai popin maailmassa. ”Lapsii ei voi hankkii jos ei oo pullee pankki / Anna mä paijaan / tee musta faija” (”Pullii uuniin”); ”Sä oot mun tarkoitus / tehdään jo vauva ja sille sisarus” (”BAE”)

Ollaan naiveja, ollaan lapsia, nuoria ja ehkä joskus aikuisia. Eetu ei kaipaa tien päälle vaan turvalliseen kotiin. Eetun romantiikka ei ole Pelle Miljoonan romantiikkaa.

Toisaalta tuossakin roolissa Eetun ääni on välillä rosoinen, muunneltu, itselleen efekteillä naurava. Ja synkätkin tarinat voivat saada lohtua isoista kertosäkeistä, jotka jäävät kauniina soimaan.

Jos ei ole Eetun maailma valmis, niin ei ole aina musiikkikaan. Eetu on todennut haluavansa pitää tekstinsä yksiselitteisinä ja suorina ja tuo kääntyy välillä itsestään selvyyksiksi, aiemmin kirjoitetuksi.

Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että tätä albumia ei olla tehty markkinat edellä. Tämä on yhden ihmisen orkesteri, joka toimii omalla, persoonallisella otteellaan ja logiikallaan. Ilman pakkoa tai filttereitä.

Eetun ääni on myös hyvin sävykäs.

Levy jättää sopivasti oven auki. Kuka on tämä Eetu, kenen maailmasta hän laulaa, mikä on hänen tiensä, mitä voi odottaa seuraavaksi? Onko hänellä takataskussa lisää hienoja kertosäkeitä? Tuleeko hänestä biisinkirjoittaja myös muille? Onko hänestä tähdeksi? Onko nahkatakki hänen vaatteensa? Tuleeko Eetusta ”kypsä” aikuinen tai ”oikea” taiteilija? Jos tulee, menettääkö hän samalla mahdollisuuden leikkiin, mahdollisuuden olla hölmö, naivi, rohkea?

Hänen viime vuonna ilmestyneen ensi-singlensä alku säväyttää edelleen: ”Mä luin jostain, et on sellasii uurnii jois on siemen / ja siitä kasvaa puu / jos mä meen ennen sua / laita mun tuhkat samaan kun sun / ehkä meistä kasvaa puu” (Olen kirjoittanut biisistä aiemmin täällä.)

Se on jo nyt varmaa: Eetu on lahjakas.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Related Posts

• 

  Country-katsaus, osa 2: The Highwomen

• 

  Lana Del Rey, American made

• 

  Uutta retroa Islannista