Olavi Uusivirta on itse todennut uudesta levystään: ”Ikuiset lapset” on ehdotukseni siitä, mitä suomirock voisi olla v. 2014 (Soundi 3/2014)

Oma ehdotukseni on, että ”Ikuiset lapset” saavuttaa sen, mikä ei ole aivan  jokapäiväistä: se kuulostaa tribuutilta ja uudelta avaukselta yhtä aikaa.

Suomirock? Kun levyä kuuntelee, niin aika nopeasti pintaan nousevat ainakin näiden artistien vaikutus näillä raidoilla.

CD1: ”En tiedä mitä menetän jos jään”. Eppu Normaali, Hector

CD2: ”Hei Hei”. Dave Lindholm

CD3: ”Kauneus sekoittaa mun pään”. Tehosekoitin

CD4: ”Auttakaa!”. Suomipunkbändit

CD6: ”Rakkautta ilmassa”. Pelle Miljoona

CD9: ”Glorian koti”. Sielun Veljet

CD10: ”360°”.  A-osa: Kolmas Nainen, B-osa: Eppu Normaali

CD11: ”Paperisiivet”. Eppu Normaali, Kolmas Nainen,  J.Karjalainen

Kaiken tuon lisäksi levy ja bändi soivat yhtä aikaa tiiviisti ja ilmavasti kuin Eppu Normaali parhaimmillaan.

Lopputulos kuulostaa tuosta huolimatta, tai tuosta johtuen, näkökulmasta riippuen, hyvältä.

Tuollainen läpinäkyvyys ei ole ongelmatonta. Lukemattomat ovat ne tämän päivän rocklevyt, jotka luovat vain muistumia paremmista esikuvistaan, ilman omaa panosta ja näkemystä.

Uusivirralla sitä on.  Ja hänen kanssatekijöillään, sillä ”Ikuiset lapset” on ennen kaikkea bändilevy. Sillä on yhtenäinen soundi ja yhteinen päämäärä. Uusivirta on itsekin todennut, että ensi kertaa levytysurallaan hän jakoi vastuuta ja luotti muihinkin kuin omiin korviinsa.

Viisas päätös, koska suomirock on aina ollut ennen kaikkea bändimusiikkia.  Se on kertonut tarinaa pojista ja poikien välisestä ystävyydestä. Tuntuu kuin Olavi olisi kasvanut tällä levyllä taiteilijasta pojaksi, tiukasta omaehtoisuudesta bändin täysivaltaiseksi jäseneksi.

Nuoruus on Olavin teema, myös tällä levyllä.  Se ja rakkaus on läsnä lähes joka raidalla. Pari näistä voi hyvin nousta klassikoiksi, ainakin ensi-single ”Kauneus sekoittaa mun pään” sekä ”Mannerlaatat”, jonka kertosäkeen tarttuvuus ja tekstin oivallukset vangitsevat vaikka maisema onkin tässä tapauksessa vieras. ”Täytyy / sun näillä lakeuksilla käyttäytyy / älä kasvata hippitukkaa / jos et heti haluu turpaan /Tanssilattialla kolisevat kallot / kuin pikkukaupungin peilipallot / vuodet juoksee kovempaa kuin karaokekuninkaat”.

Uusivirran tekemisissä muusikon ja näyttelijän roolit ovat jännittävästi sekoittuneet. Nyt kun liikutaan vahvasti suomirockin maaperällä, tuo yhdistelmä on uusien haasteiden edessä.

Suomirockin kohdalla perimmäisiä kysymyksiä ovat olleet aitouden, vilpittömyyden, ehdottomuuden, spontaanisuuden vaatimukset.  Tämä koskee niin Kolmatta Naista kuin Sielun Veljiä, niin Dave Lindholmia kuin Samuli Putroa. Uusivirta näyttelijänä kuitenkin tietää, mitä vaaditaan kun noustaan näyttämölle, siellä on pelissä paljon enemmän kuin vain oma aito minä, siellä on kollektiivi, roolit ja yleisö.

Jännite on kuitenkin olemassa. Onkos toi kaveri tosissaan? Leikkiikö se vaan meidän kanssa? Onko suomirock Olavin ikioma keppihevonen, jolla ratsastetaan  suuren yleisön sydämiin? Voisi siltä kuulostaa, jollei Uusivirta olisi laulajana niin intohimoinen ja sanoittajana niin taidokas ja jollei levyn sävellykset ja sovitukset pääosin nousisi esikuviensa yläpuolelle.

Vastaus voi jäädä ilmaan siihen saakka kun näen ja kuulen Uusivirran seuraavan  kerran keikalla. Panokset kuitenkin kovenevat  jos ja kun siirrytään sivulavalta päälavalle. Sivulavalla kaikki on helpompaa. Tosifanit kyllä ymmärtävät.

Suurten lavojen musiikkia tämä uusi levy ilman muuta on. Isoa soundia, tarttuvia kertosäkeitä, stemmalaulua, energiaa. Ehkä se  mitä Toivo Kärki sanoi hyvästä iskelmästä on totta tämän levyn kohdalla: toisen puolen yleisö tuntee, toisen se ostaa.

Hyvä levy, kannattaa ostaa.

Uusivirran omia suosikkilevyjä lienee The Undertones -yhtyeen 70-luvun lopun klassikkobiisi ”Teenage Kicks”. ”A teenage dream’s so hard to beat / Get teenage kicks right through the night”.  Se oli myös edesmenneen radiolegendan John Peelin elämän isoin biisi.

John Peel tunnettiin siitä, että hän ei koskaan menettänyt nuoruutensa intohimoa. Uskon samaan tämän nuoren suomalaisen artistin kohdalla.

 

Related Posts