Real Estate: Atlas

Juuri kun on saavuttanut monen muun tavoin tunteen, että maailma ei tarvitse enää ainuttakaan heliseviä kitaroita soittavaa puolikunnianhimoista sisään päin kääntynyttä indie-bändiä, löydän jonkun vihjeen kautta tämän levyn.

Real Estate on lähtöisin New Jerseystä. Kyseessä on heidän kolmas albuminsa. Väittävät yhtyeen parhaaksi ja parhaiten tuotetuksi. Uskon. Kitarat soivat kristallin kirkkaina ja vastaavat  levyn parhaista melodioista ja kertosäkeistä.  Jos meillä on mielikuva New Jerseyn musiikista energisenä newyorkilaisena esikaupunkirockina, niin tuo mielikuva on tässä kohden totaalisen harhaanjohtava.

”Atlaksessa” ei soi suurkaupungin syke eikä maaseudun juurevuus. Paremminkin tämä kuulostaa onnellisesti uinuvan pikkukaupungin musiikilta. Jotkut rytmiikat tuovat mieleen R.E.M. -yhtyeen alkuajat. Lisäksi kaukaisena vaikuttajina soivat (yhtyeen laulajan erään suosikkibändin) Grateful Deadin lyyrinen, toisiaan ymmärtävä yhteissoitto ja ilmiselvempänä Stone Roses -yhtyeen kiehtova laulusoundi.

”Atlas” tuntuu kertovan menneestä kiireettömästä maailmasta, samalla vihjaten, että tässä voisi olla koossa myös uudenkin rakennusaineet. Jotenkin humaania musiikkia, joka ei kerro millaisen maailman pitäisi olla, vaan ehdottaa hiljaa muunkinlaisesta mahdollisuudesta.

Levyn tyyli pysyy kasassa. Loppupuolella se alkaa kääntyä toistoksi. ”Atlas” on kuitenkin pieni helmi. Suureksi se on liiaksi omaan maailmansa tyytyvä. Mutta oikeana hetkenä oikeaan aikaan tämän levyn maailma on kauniisti läsnä, kuin kunnioitusta herättävänä, nöyrästi ajan kanssa tehtynä käsityöläisnäytteenä.

Related Posts