Kun Max Martin suostuu antamaan haastattelun, kyse on tapauksesta.
Viimeisen kahden vuosikymmenen menestynein biisien kirjoittaja ja levytuottaja on tuona aikana antanut kolme musiikkiin liittyvää haastattelua.
Ensimmäisen hän antoi v. 2001 kun Time Magazine teki jutun ruotsalaisen popin menestyksestä ja toisen v. 2014 kun eräs ruotsalaistoimittaja teki radiodokumenttia Martinin ensimmäisestä työpaikasta, tukholmalaisesta Cheiron-studiosta.
Kolmas haastattelu julkaistiin helmikuun alussa. Vuosien odotuksen jälkeen ruotsalaistoimittaja Jan Gradvall sai Martinin suostumaan haastateltavaksi, ehkä siksi että Gradvall kirjoitti kauniit muistosanat Martinin ensimmäiselle työnantajalle ja tärkeimmälle vaikuttajalle Denniz PoPille tämän kuoleman jälkeen v. 1998.
Lisäksi Martin on kerran suostunut haastatteluun ei-musiikillisesta aiheesta. Silloin oli kyse hänen ruotsalaisesta ystävästään. ”I can’t say no to Zlatan”.
Jos popmusiikki on mitenkään liittynyt elämääsi viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana, olet varmasti kuullut ainakin taustalla musiikkia, jota Max Martin on ollut luomassa. Hän on kirjoittanut ja tuottanut biisejä yksin tai yhdessä muiden kanssa mm. seuraaville artisteille: Backstreet Boys, Ace Of Base, Britney Spears, Robyn, Bryan Adams, N’SYNC, Bon Jovi, Westlife, Celine Dion, Kelly Clarkson, Pink, Kelis, Katy Perry, Leona Lewis, Adam Lambert, Christina Aquilera, Avril Lavigne, Maroon 5, Usher, Justin Bierer, Ariana Grande, Shakira, Justin Timberlake, Elliot Goulding, The Weeknd ja Adele.
Esim. Yhdysvaltain listaykkösten määrässä Martinille pärjäävät vain säveltäjät John Lennon ja Paul McCartney.
Vaikka Max Martin, oikealta nimeltään Martin Sandberg, on suuren popmusiikkimaan kasvatti, arvostuksen saaminen on kestänyt pitkään, jopa Ruotsissa. Ja vaikka pop on tällä vuosituhannella noussut/palannut musiikkimaailman keskiöön, niin siitä huolimatta Max Martin on pysynyt musiikkialan suurena tuntemattomana.
Jo pelkkä Max Martinin nimi voi herättää kysymysmerkkejä. Kun maailmantähti Adele kuuli Taylor Swiftin hitin ”I Knew You Were Trouble” ja kiinnostui sen uusista sävyistä, hän halusi selvittää biisin tekijät. Esiin nousi nimi Max Martin.
Seuraavaksi Adele kirjoitti tuon nimen hakukoneeseen saadakseen lisätietoja.
(Itse muistan törmänneeni ensi kertaa Max Martinin nimeen ’90-luvun lopulla kun ihmettelin, että kuka voi luoda niin tarttuvia melodioita Backstreet Boysien hiteille kuten ”As Long as You Love Me” tai ”Show Me the Meaning of Being Lonely”.)
Viime vuonna Max Martinille ojennettiin kuitenkin Polar Music Prize, pohjoismaiden arvostetuin musiikkipalkinto. Tuon kunnianosoituksen jälkeen hän oli Jan Gradvallin mukaan avoimempi puhumaan musiikistaan.
Englanniksi käännetty haastattelu on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.
Seuraavassa yritän tiivistää jotakin Max Martinin taustasta, työtavoista ja ajatuksista käyttäen lisälähteenä John Seabrookin v. 2015 ilmestynyttä kirjaa ”The Song Machine”. Tuon keskeisen 2000-luvun popmusiikkia käsittelevän kirjan pääosassa on oikeastaan Max Martin ja hän saa sen sivuilla ehkä ensimmäistä kertaa ansaitsemansa arvostuksen musiikin tekijänä. (Seabrook ei hänkään saanut kirjaansa Martinin haastattelua, vaan joutui tyytymään artistien ja kollegoiden kertomuksiin kahden aiemmin julkaistun Martin -haastattelun lisäksi.)
Think Big.
Max Martin on musiikkifani, joka on aina ollut kiinnostunut suositusta musiikista, isosta popista, isoista hiteistä, isoista kertosäkeistä.
Martinia ei ole kiinnostanut olla cool. ”My tastes have always been pretty cheesy.” Ensimmäisen työnantajansa Denniz Popin kautta hän ymmärsi heti alkuun, että coolius istuu huonosti popmusiikkiin tai ylipäänsä rohkeuteen ylittää omia rajojaan. Denniz Popin ohje oli aina: ”dare to think big”. (Pop kehitti myös Martin Sandbergille ei kovinkaan coolilta kuulostavan taiteilijanimen Max Martin, häneltä kysymättä.)
Martinin nuoruuden musiikki löytyi vanhempien levyhyllystä: Elton John, Beatlesien ja CCR:n kokoelmat. Martinin mukaan vanhempien levyhyllyssä oli noin 25 levyä, suunnilleen ne samat, jotka olivat kavereidenkin vanhempien hyllyssä.
Sen lisäksi isoveljellä oli Kiss-yhtyeen kasetteja. ”Kiss. This is my life! I’ve always chosen the most colourful”, toteaa Martin haastattelussa. Heavyn vaikutuksesta Martin alkoi kiinnostua isoista kertosäkeistä. Def Leppard ja heidän tuottajansa Mutt Lange oli iso vaikuttaja.
Max Martin on aina kävellyt keskitietä ja pitänyt popmusiikista. Häpeämättä.
Toki nuoruutensa heavy-ympyröissä piti olla tarkkana ja kaverit eivät koskaan saaneet tietää, että Martin Sandbergin suosikkibiisi oli The Bangles-yhtyeen suuri pophitti ”The Eternal Flame”.
Kyllä, siinä on iso, iso kertosäe.
Keskiössä biisit, introt ja melodiat
Max Martinin ajattelu on kuin luotu tämän päivän biisilähtöisyyteen. Ensimmäisessä työpaikassaan Cheiron -studiossa hän oppi, että pääosassa ovat juuri biisit. Niiden introt, melodiat, kertosäkeet ja rakenteet.
Sanoituksiin Martinin suhde on samanlainen kuin ABBA-yhtyeellä: niiden pitää palvella ennen kaikkea melodiaa. Niiden merkitykset tai tarinat ovat toissijaisia, tärkeintä on miltä ne kuulostavat.
Viime vuosien biisinkirjoittajakumppaninsa, yhdysvaltalaisen Dr. Luken (Lukatz Gottwald) mukaan tavujen kanssa Max on matemaattisen tarkka. Esim. melodian ykkös- ja kakkososan sanoissa on oltava ehdottomasti sama määrä tavuja. Muita vaihtoehtoja ei Dr. Luken mukaan ole.
Denniz PoPilta saatujen oppien mukaan introt ovat iso asia. Biisit pitää tunnistaa niiden ensi sekunneista. Biiseissä ei saa olla liikaa yhtäaikaisia elementtiä vaan uusia on tuotava harkitusti sisään niiden kuluessa. Toisaalta biiseissä pitää olla monta huippukohtaa, yksi hieno kertosäe ei riitä. Samalla vältytään liialliselta toistolta.
Max Martinin mukaan biisin pitää olla kuin matka, jonka lopussa paras mahdollinen kuulijalle jäävä tunne on euforia.
Yksi Martinin sanonnoista on ”let art win”, jolla hän tarkoittanee uusien elementtien tuomista tuttujen elementtien sekaan. Nuo sanat voivat tässä yhteydessä kuulostaa oudoilta tai huvittaviltakin, mutta siitä Martinin biiseissä on kyse: toiston, uusien ja vanhojen elementtien taitavasta ja taitoa vaativasta hallinnasta. Tiivistämisestä ja keskittymisestä olennaiseen.
Ilon ja riemun tuottamisesta.
Keskiössä työnteko
Martininin potentiaalin tunnistanut Denniz PoP antoi hänelle luvan aluksi vain hengailla Cheiron-studiolla. Maxin omien sanojen mukaan hän ei aluksi edes tiennyt, mikä on tuottajan rooli musiikin synnyssä, mutta kahden vuoden yötä päivää jatkunut oppijakso studiossa muilta oppien oli hänen korkeakoulunsa.
Nuo korkeakouluopinnot ovat nyt kestäneet noin neljännesvuosisadan.
”There’s nothing but music in the room when you work with Max”…Max just loves making music”, on Maroon 5 -yhtyeen Adam Levine todennut.
Musiikille pyhitettyjä studiohuoneita Martinin Los Angelesin kodissa on kuusi.
Vokaaliosuudet ovat Martinille erityisen tärkeitä. Tuon on saanut huomata ainakin poptähti Kelly Clarkson. Hän myös väittää, että Max jyräsi hänen omat toiveensa ja hermostui Martinin perfektionismiin hänen kootessa ”Since U Been Gone” -biisin lauluosuutta kokoon tavu tavulta.
”I’m never working with him again”, totesi Clarkson myöhemmin yhteistyötä ehdottaneelle legendaariselle levymogulille Clive Davisille.
Keskiössä tiimityöskentely
Keskeisiä syitä siihen, miksi Max Martin on ehkä pitkäaikaisin huipulla pysynyt säveltäjä ja tuottaja kautta aikojen, lienee hänen ymmärryksensä yhdessä tekemisestä. Hän on alusta alkaen uskonut tiimityöskentelyyn ja uusiin tekijöihin uusiutumisen ja inspiraation lähteinä.
Martinin omin sanoin: ”I feel it’s really important to stress this: The majority of the songs that have brought me here are the results of lots of people helping out… It’s my colloborations with others that have made me able to stay on beyond the avarage lifespan of a songwriter…They make me work hard to keep up”.
Tuonkin ymmärtäminen alkoi jo Cheironin studioilla 1990-luvun puolivälissä, joten em. lauseet tuskin ovat vain kollegoille kohdistettuja kohteliaisuuksia.
Jos tuottaja/säveltäjillä kuten Phil Spector, Holland & Dozier & Holland, Benny Andersson & Björn Ulvaeus, Stock & Aitken & Waterman, Nile Rodgers & Benny Edwards tai Timbaland on oma tunnistettava sointinsa, niin Max Martinin kohdalla vastaavaa, selkeästi tunnistettavaa käsialaa ei ole tai ainakin se on paljon vaikeammin hahmotettavissa.
Toisaalta samasta syystä hänellä on ollut muuntautumiskykyä tyylien, trendien ja artistien vaihtuessa.
Martinin mielestä artistin pitää olla pääosassa, ei tuottajan tai säveltäjän. Hänen roolinsa on paremminkin valmentajan. ”My role becomes that of a coach. Getting very best of the artist. To coach them a little, get them to try new stuff”.
”Max always listens to what the artist wants to do. Furthermore, he’s got an incredible team around him, a team he’s curated…They are all young and they all have great ears”, on Katy Perry todennut.
Ruotsalaisuus
Martin Sandbergin äiti oli opettaja ja isä poliisi. He asuivat keskiluokkaisessa lähiössä Tukholman ulkopuolella.
Martin on ruotsalaisen musiikkikoulujärjestelmän kelpo oppilas, joka sai aluksi ilmaista opetusta käyrätorven soitossa ja soitti sitä myös koulunsa orkesterissa. Myöhemmin hän opetteli soittamaan rumpuja ja koskettimia. (Osasyynä miksi Martin sai töitä Cheiron-studiolta oli, että hän oli aluksi ainoa, joka tunsi musiikin teoriaa, osasi nuotit ja kirjoittaa sovituksia.)
On todettu, että juuri ruotsalaisuutensa takia Martin pystyi yhdysvaltalaisia helpommin yhdistämään vaivattomasti valkoisen popin ja mustan r&b:n elementtejä. Ruotsissa ja Euroopassa kyseisten genrejen rajat eivät ole olleet yhtä tiukat kuin Yhdysvaltain markkinoilla.
Myös em. keskittyminen siihen, miltä sanat kuulostavat, voi hyvinkin olla tulosta ”ulkopuolisuudesta”, ruotsista äidinkielenä ja ABBAn luomasta perinnöstä.
Yhdysvaltalaisille Martin on tuntunut edustavan ruotsalaista pidättyväisyyttä ja tunnollisuutta. Sinä missä amerikkalaiset hehkuttavat studiossa kuulemansa uuden biisin mielettömyyttä, siinä kohdassa Martin on vielä sitä mieltä, että tätä voisi vielä vähän parantaa.
Erään yhdysvaltalaiskollegan sanoin: ”If Max was an American, he would have fizzled out a long time ago. He would have believed his own hype. But because he’s Swedish, he’s able to contain himself. He just focuses on being the best writer and producer and mentor he can be”.
Ja voihan olla, että tällakin on jotain tekemistä ruotsalaisuuden kanssa: Max Martinin on popmusiikin suuria melodisia lahjakkuuksia.
Lukemani perusteella Max Martin tuntuu olevan julkisuutta, glamouria ja äärilaitoja vieroksuva, maltillinen, mutta asiastaan innostuva ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kasvatti. Musiikin luominen ei tunnu olevan hänelle niinkään oma individualistinen ilmaisu- tai taideprojekti, vaan paremminkin pitkän linjan käsityöläisyyttä, jonka keskiössä on intohimoinen paneutuminen tehtävään yhdessä muiden ammattilaisten ja lahjakkuuksien kanssa.
Vanhaa sanontaa käyttäen, Max Martin antaa töidensä puhua puolestaan.
Sen verran glomouria Martinissakin on, että hän asuu Tukholman lisäksi perheineen Hollywoodin liepeillä, isossa talossa kukkulalla. Talon aiempia omistajia on ollut mm. Frank Sinatra ja sen eräässä piharakennuksessa asui aikanaan myös Marilyn Monroe.
Minun korvissani Max Martin elää aina jo pelkästään ”Since U Been Gone”-kertosäkeen ansiosta.
Se ei ehkä tarjoa glamouria, mutta aivan varmasti euforiaa.
