”Rakastaa tahdoin” on Virve Rostin uuden albumin ”Pitkästä aikaa” ehkä vaikuttavin raita. Luettuna sen sanat eivät toki vielä paljon lupaa.
”Väsyin, mä elämääni väsyin / ja yksin kulkemaan, yksin nukkumaan /rakastaa tahdoin / Väsyit, sä elämääsi väsyit / Öitä yksin valvomaan, kotiin yksin saapumaan / rakastaa tahdoin”.
Tämä biisi kokonaisuutena on kuitenkin klassisen kaavan mukainen: se on kuultava. Klassinen on myös tuon kappaleen tulkinta, melodia (Jokke Seppälä) ja sovitus (Eppu Kosonen/Matti Mikkola/Erno Tiittanen). Klassisella tarkoitan nyt soulia. ”Rakastaa tahdoin” on suomalaista soulia suurelle yleisölle. Sen pitääkin olla kulmikkaampaa kuin etelän soul ja vähemmän viileää kuin brittisoul.
Näin sen koen. Yhtä hyvin biisin voi kokea iskelmänä tai voimakkaana balladina. Hienoa.
Virve Rosti on sukupolvensa virallinen bailubiisilaulaja. Mutta ei vain sitä. Kun hän vuonna 1975 lauloi Junnu Vainion sanoittaman Janis Ianin ”At Seventeen”-biisin ”Kun nuori on”, jokainen sen kuullut saattoi vain ihmetellä, mistä tuo ääni oikein tulee. Virve oli tuolloin 17-vuotias, mutta lauloi nuoruudestaan kuin olisi sen jo kokeneena ohittanut. Tuo laulu ei ehkä ollut tyylillisesti soulia, mutta sielultaan kyllä.
”Rakastaa tahdoin” on tuon biisin suoraa jatkoa.
Vuosikymmeniä mukana olleet iskelmä- ja poptähdet saavat nykyisin osakseen pääosin arvoisensa tuotannon. Joku voi naureskella ja pitää asiaa turhana tekohengityksenä ja nuorempien esiinmarssin tulppana, mutta jos populaarimusiikki on nyt suurimmassa nostalgiavaiheessaan, niin uusi ajattelu luulisi tässäkin tapauksessa olevan tervetullutta. Me tiedämme, että nykyisessä markkinatilanteessa ja runsaudenpulassa asiat pitää tehdä kunnolla tai sitten ei ollenkaan. Myös musiikissa. ”Pitkästä aikaa” on albumina ehkä epätasainen, mutta ajatusta ja tahtoa on ollut.
Ai mihin niitä levy-yhtiöitä enää tarvitaan? Tällaisten levyjen tekoon. Kaikki eivät ole itseriittoisia rockbändejä tai yksin kotistudiossaan työskenteleviä läppärimuusikoita. Onneksi. Nautittava musiikki on edelleen usein, ehkä useimmitenkin, monitahoisen kollektiivisen työn tulos.
Tässä siitä kaunis neliminuuttinen näyte.
Virve Rosti – Rakastaa tahdoin
