Olen aina pitänyt cover-versioiden kuuntelusta. Ymmärrän toki niiden toisenkin puolen: sen tunneryöpyn kun oma suosikkibiisi kuuntelijan mielestä tuhotaan. Kritiikin lähtökohdaksi tuosta ei minusta kuitenkaan ole. Ikään kuin cover-levyt kertoisivat vain siitä, että kunnon omia biisejä ei synny. Noin toki voi olla, mutta hyvä koveri voitta aina huonon alkuperäisen, eikö?
Bryan Adamsin cover-albumi, nokkelasti otsikoitu ”Tracks Of My Years” on, niin kuin useimmat vastaavat, epätasainen. Esimerkiksi Dylanin ”Lay Lady Lay” tai Ray Charlesin ”I Can’t Stop Loving You” eivät oikein toimi millään tasolla, mutta outoa pehmeää svengiä ja uutta energiaa Adams saa loihdittua mm. sellaisestakin Creedence-biisistä kuin ”Down On The Corner”.
Albumin isoin ja riskialtein koveri on kuitenkin levyn päättävä versio Beach Boys-klassikosta ”God Only Knows”. Kuulen jo monen huokauksen ja kysymyksen ”Oh my god, why?”
Adams riisuu tuosta klassikosta heti alkuun sen, mitä hän ei voi ikinä saavuttaa, Brian Wilsonin luomia laulustemmoja. Sovituksen ja tulkinnan kautta kappale kääntyykin hitaaksi, äärimmäisen kaunismelodiseksi balladiksi. Bryanin ääni ei koskaan ole ollut laaja-alainen, mutta tuntuu kuin tuo kuuluisa käheys olisi saanut vanhemmiten lisää sävyjä. Version pianosoinnutuksesta (David Foster, myös levyn toinen tuottaja) tulee oikeastaan mieleen, että tämähän voisi olla toisen suuruuden, Jimmy Webbin, sävellys.
Versio herättää vähintäänkin ymmärrystä. Adams ei ylvästele eikä dramatisoi omaansa, vaan tekee hiljaisesti ja nöyrästi kunniaa alkuperäiselle. Kuunnelkaa varmuudeksi miten Adams versionsa lopettaa. Tässä se oli, nyt voitte palata alkuperäiseen.
Hieno tulkinta sunnuntaille.
Toki on muistettava, että alkuperäinen on monelle tuntematon. Siksi onkin jännittävää miettiä, miltä tämä kuulostaa tuoreille korville? Kuuntelijalle, jolla ei ole rockhistorian tuntemusta ja siitä usein seuraavaa paremman tietämyksen taakkaa.
Koska Bryan Adams ja RYAN Adams edustavat rockkulttuurisesti helposti ääripäitä (Bryanin edustaessa populismia ja Ryanin vaihtoehtoisuutta), niin laitan tähän tuoreen videon, jossa RYAN tulkitsee konserttinsa lopuksi Bryan Adamsin suurhitin ”Run To You”. Kenttä on auki ennakkoluuloista vapaalle kysymykselle: kumpi on parempi, alkuperäinen vai koveri?
