MENU

• 10.10.2019 • Blogi1 kommentti

Pitkä-aikainen ystäväni Musiikki & Media

Musiikki & Media Tampereella täytti viime viikonloppuna 30 vuotta. Olin paikalla 29. kerran. Pidin jälleen tapahtuneesta, paneeleista, haastatteluista, esittelyistä, keskusteluista, ihmisten tapaamisesta ja elävästä musiikista. Tässä hajanaisia huomiota ja muistiinpanoja pienistä ja isoista asioista sekalaisessa järjestyksessä.

Tulevaisuutta kohti, teinit edellä. M&M:n ja LiveFin ry:n ”nuoret ja elävä musiikki”-tutkimushankkeen alkajaisiksi järjestettiin paneeli, jonka pääosassa olivat teini-ikäiset. Heidän toiveensa keikoista ja konserteista olivat kauniita: ”Minun unelmieni konsertti olisi sellainen, jossa olisi monen eri genren edustajia, sekä tunnettuja että vähemmän tunnettuja”, ”keikoilla vois olla muutakin kuin vain musiikkia, esim. artistit voisivat kertoa enemmänkin biiseistään ja niiden synnystä”, ”olis hyvä kun olis sellasii rauhallisimpii keikkoja rauhallisimmille ihmisille”. Toiveissa oli mukana myös selkeä arkirealismi: ”Keikkojen pitäisi loppua viimeistään klo 23, jolloin vanhemmat ovat vielä hereillä ja voivat tulla hakemaan”, ”10-15 euroa on hyvä lipun hinta, koska se on sama kuin safkan”.

Tulevaisuutta kohti, isot edellä? Markkina-osuuksista kilpailu on kolmen suuren levy-yhtiön kohdalla muodostunut sekä jatkuvaksi kamppailuksi että jokavuotiseksi kuittailuksi. Tällä kertaa Universalin Petri Mannonen pääsi ”Meet the Majors”-paneelissa lyömään pöytään viimeisen kortin: ”Kotimaisella puolella ollaan jo Warnerin rinnalla ja kohta mennään ohi kohti lopullista voittoa” (v. 2018 Warnerin osuus kotimaisesta musiikista oli 37,7%, Universalin 32,6%).

”Meet The Majors” -paneelissa oli ensi kertaa mukana levy-yhtiöiden lisäksi myös suuret live-toimijat. Se on perusteltua, jo lukujenkin perusteella. Esim. Warnerin Mark Fry totesi Warner Liven viime vuoden liikevaihdoksi  20 miljoonaa euroa, äänite-puolen 14 miljoonaa euroa. Paneeli oli kaikkien osalta vahvasti tulevaisuuteen uskova. Ehkä tuon optimismin kiteytti Warnerin Fry maalaamalla rohkeasti kotimaisen musiikin tulevaisuuskuvan, jossa ”Hartwall-areenasta tulee uusi Tavastia ja uusitusta Stadikasta uusi Hartsu”.

Viime vuosina major- ja indie-yhtiöt ovat saaneet omat paneelinsa ja kertoa suhteellisen rauhassa omasta paremmuudestaan. Alan kannalta olisi jo aika niiden haastavammalle kohtaamiselle, samoissa paneeleissa.

Yhden illan biisileirisuhde. Musiikkikustantajien neljättä kertaa järjestämä ”biisien tilaus- ja -teko-sessiot” olivat jälleen lämminhenkisiä, hauskoja ja opettavaisia. Ja mikä tärkeintä, niiden tuloksena syntyneet kolme biisiä olivat sitä luokkaa, että te tulette kuulemaan vielä näistä: ”Lopetan sodan” (Kaisa Korhonen, Peppina Pällijeff, Mikaela Pada), ”Daba Dam” (Eva Louhivuori, Satu Saira, Hanna Johde), ”Kesäkuun 4.” (Vilma Lähteenmäki, Neea Jokinen, Minna Koivisto).

”Daba Dam”-biisin lopputulosta tekijät kuvailivat sanoilla ”se on Billie Eilishin ja Antti Tuiskun rakkaussuhteen tuloksena syntynyt lapsi” ja ehkä koko biisiteko-illan  ja -yön tunnnelmia kuvasti erään tekijän loppukommentti: ”Olin aamulla ilmeisen väsynyt, koska kännykän kasvojentunnistus ei suostunut tuntemaan minua”.

Palkintogaala: yhden illan huumaa?  Vanhaa ”kunnon” rock&roll -maailmaa tapahtumassa edusti ehkä parhaiten Andy McCoy. Kun hän 24. kertaa järjestetyssä ”Industry Awards” -gaalassa lähti vastaanottamaan vanhan Hanoi Rocks-managerin Seppo Vesterisen elämäntyö-pystiä, katseet kiinnittyivät tiukasti Andy hahmoon. Että mitähän  nyt on tulossa? Mutta se oli hieno puhe. Hienoa oli myös, että Vesterisen lisäksi elämäntyöstä suomalaisen musiikin hyväksi palkittiin klassisen musiikin puolella vahvasti vaikuttanut Helena Hiilivirta. Kun mukana tapahtumassa oli nyt myös ensi kertaa klassisen musiikin paneeli, niin ikuinen ajatus rajattomasta musiikkikulttuurista otti ainakin yhden symbolisen askeleen eteenpäin.

Monet kiitospuheet olivat tänäkin vuonna hauskoja, hämmentyneitä ja liikutusta herättäviä. Minulle on turha, jokaisessa palkintogaalassa mukana olleena, tulla ensimmäisenä kertomaan, kuinka ala siellä vaan vuodesta toiseen taputtelee itseään hengiltä ja että näillä palkinnoilla ei olisi ihmisille, tiimeille ja organisaatioille merkitystä.

Kyllä on. (Palkintojen valintatavoista on toki syytä pitää keskustelua yllä.)

Keskellä gaala-huumaa vietettiin minuutin hiljainen hetki vuoden aikana edesmenneille alan ihmisille. En muista, että näin olisi tehty aiemmin. Kaunis teko.

Cd tulee takaisin, osaksi suoratoistoa. Monelta läsnäolijoilta taisi mennä ohi lähitulevaisuuden ehkä kiintoisin ja monen mielestä toivotuin arkipäivän musiikin kuunteluun liittyvä uudistus. Kun Kari Tervonen kertoi suomalaisten musiikin kulutusta koskevassa tutkimuksessaan, kuinka ollaan tulossa vaiheeseen, jossa suoratoiston peruspalveluun halutaan jo jotain lisää, niin tuntia aiemmin Spotifyn Ruotsin edustaja Nicolas Nielsen kertoi uudesta ”Spotify Canvas”-lisäpalvelusta, jonka tarkoituksena on tuoda ”vanha maailma” uuden sisälle: ”Canvas is the first step into the visual and  informative side of the cd-booklet, which people miss”.

Lopuksi: Popeda ja Suomen kansa. 30 vuoden aikana lähes kaikki on alalla muuttunut. Mutta ei tämä: ensimmäisen M&M:n aikoihin Popedan uraa oli kestänyt jo yli kymmenen vuotta ja nyt 30 vuotta myöhemmin Popeda ei ole vain elossa vaan huipulla. Em. tutkimuksesta voidaan poimia tieto: kun suomalaiset laitettiin tänä vuonna miettimään, ketä he ovat vuosien varrella nähneet keikoilla, niin Popeda oli ykkösenä. Yhtyeen muistaa nähneensä 1,5 miljoonaa suomalaista. Ja niinkuin tutkimuksen tekijä Kari Tervonen paikan päällä huomautti, tuohon lukuun on ehkä hyvä lisätä 200 000 eli ne, jotka eivät muista heitä nähneensä.

Onnea Musiikki & Media, Popeda ja Tampere!

 

 

Related Posts

One Response to Pitkä-aikainen ystäväni Musiikki & Media

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *