Haloo Helsinki!: Hulluuden highway (julkaistu 27.1.)
”Sulje silmät, sulje suu / sulje kaikki aistit niin tää helpottuu”.
Haloo Helsinki! on yhtyeenä jo siinä asemassa, että se pystyy antamaan elämänohjeita tavalla joka tuntuu oikealta ja luontevalta.
Jälkimmäinen piirre kumpuaa jo suoraan biisin laulutulkinnasta, joka kuulostaa siltä kuin opettaja Elli pitää kyllä roolinsa, mutta jakaa oppilaidensa kanssa myös saman pulpetin. Viimeistään kertosäkeessä.
”Tahdot irti pyörästä, joka pyörii muttei matkaa enää edistä / juokset maaliin maalista, muttet enää aikaan saa mitään kaunista”.
Tuskin löytyy lehteä tai mediaa, jossa tämän biisin teemoja ei olisi käsitelty. Kaaoksen hallinta, elämän hallinta, ylikuormittuminen, downshifting.
Mutta yhdelläkään ei ole aiemmin ollut vetää hatusta tällaista valttikorttia: puheet ja neuvot elämäksi muuttavaa kertosäettä. ”Kun valot sammuu / sä kaiken näät /…/ Suljet silmäsi ja hengität / kyllä kaikesta sä vielä selviät”.
”Hulluuden highwaysta” tullee ansaitusti Haloo Helsingin ensimmäinen todellinen iso tanssibiisi. Jos isot kertosäkeet ja areenat ovat jo muutenkin yhtyeen sisään rakennettuja, niin siltä kuulostavat myös biisin tuomat uudet tanssimusiikkielementit. Ne istuvat bändin sointiin täysin pakottomasti.
”Hulluuden highway” on neljän minuutin elämäntaitokurssi ikään, sukupuoleen ja varallisuuteen katsomatta.
Elämän laatu voi hyvinkin parantua tämän biisin voimasoitolla. Tiedän jo viiden päivän kokemuksella.
Hank Solo: Paska sydän (julkaistu 25.1.)
”Paska”-sanalla on pitkä historia suomirockissa ja -punkissa. En muista että tuota sanaa olisi koskaan käsitelty niin ovelasti tai moni merkityksellisesti kuin Hank Solon toisella singlellä.
Solon ensimmäinen single ”Söpö” oli tarttuva ja hauska biisi (varsinkin video), jonka pääosissa olivat Solon lisäksi myös hänen viime vuosien yhteistyökumppanit Sanni ja Kasmir. Tekijän omien sanojen mukaan biisillä oli myös vakavampi puolensa, mutta sitä on ulkopuolisen vaikea kokea. ”Pussailla pitäis, mutta mä en ehdi” oli biisin loppusanat.
”Paska sydän” on ”Söpöä” vakavampi ja sitä enemmän myös omanlaisensa: tuottajana paremmin tunnettu tekijä laulaa itse nyt ensi kertaa.
”Herään eteisen matolta / mun puhelin on tainnut kadota / teet mulle aamiaista ja pussaat, vaik haisen /…/mä haluun olla sulle parempi, mut mul on vähän paska sydän”.
Sanat liikkuvat tutuissa suomalaisen nykypopin maisemissa, mutta tuon maiseman muut osat luovat sanojen kanssa uusia merkityksiä.
Suomalainen itseruoskinta on harvoin ollut näin kepeästi ilmaistua. Kaduttaa toki, mutta vähän.
Samalla tavoin biisin efektit ovat harvoin olleet suomalaisessa ”valtavirran” musiikissa näin olennainen ja kiinteä osa itse rakennetta. Sen laulu ja sävelkulut korostavat rauhallisuutta, vilpitöntä katumista, jopa seesteisyyttä, mutta samalla kaiun, vocoderin ja muiden tehosteiden käyttö tuovat biisiin kiehtovaa ”konemaista” jännitettä.
”Paska sydän” on yhtä aikaa vakava ja leikittelevä, luonteva ja mekaaninen, hidas ja nostattava, yksinkertainen ja rikas.
Ehkä tämän biisin sävyt ja ominaisuudet samalla kertovat jotakin siitä, millaista positiivista ilmaisulisää popmusiikki on viime vuosina tähän maahan tuottanut.
”Mä haluun elää sun kaa vanhaksi / vaik mul on vähän paska sydän”.
Nuo biisin viimeiset säkeet kuulostavat kovinkin vilpittömiltä. Ja samalla epätodellisilta. Siinä biisin tenho.
Related Posts
Vuoden 2016 kotimainen artisti Seuraava:
Lori McKennan laulu ihmisyydestä
