Hank Solo: Mistä Loma Loma (julkaistu 17.5.)
Menestysbiisien tuottajana tunnetun Hank Solon kolmas soolo-single on nimensä mukaisesti kesäbiisiksi kirjoitettu. Jos Solon edellinen single ”Paska sydän” oli vilpittömän kuuloinen katumusbiisi, niin nyt yhdessä menestysbiisien kirjoittajan Teemu Brunilan kanssa tehty ja Brunilan laulama ”Mistä Loma Loma” on silkkaa keskitempoista kesäloikkaa jamaikalaisessa hengessä.
Brunilan ainakin JVG:n ”Hahkuu”-hitistä tuttu nasaaliääni on kuin luotu biisin ironis-sävytteisiin teksteihin.
Niin kuin kaikkien ”kesän tilaustöiden” kohdalla, tässäkin tapauksessa raja hauskuuden ja mukamukahauskan, vilpittömän innostuksen ja tarkoitushakuisen puserruksen, uusien oivallusten ja moneen kertaan kuullun, viettelevän melodian ja rasittavan korvamadon ero on hienon hieno.
Se että biisin tekijät ovat todennut nauraneensa studiossa koko biisin teon ajan, ei tunnetusti takaa vielä mitään. Mutta kyllä nämä hölmöt riimit naurattavat, tai ainakaan niiden käyttökelpoisuutta ei ole sopivissa olosuhteissa syytä kyseenalaistaa:
”Onks sun aina lapioitava niin paljon duunii / diibadaabaduunii/…/ mistä loma, omaloma, nimenomaan /…/ iskäloma, nimenomaan, pirun kova, uuh, supernova / kaikki Kokkolat ja miss Kokkolat / ei oo niin välii / mistä loma, lomaloma, rantaloma”.
”Mistä loma loma” on paljolti kevyttä diibadaabaa, mutta siitä kuuluu myös silkka rentous ja osaaminen. Vähän niin kuin kesä olisi eräänä kauniina päivänä tehnyt tämän biisin itselleen.
Kesäbiisit ovat yleensä käyttöpoppia, joiden viimeinen käyttöpäivä saattaa useinkin olla sama kuin julkaisupäivä. Uskon tämän kuitenkin kestävän, aivan, lomakauden loppuun.
Månskenbonden: Nattfilen (julkaistu 25.4.)
Kiitän ruotsalaista suoratoistopalvelua ja algoritmeja siitä, että tämä täysin tuntematon ruotsalais-suomalainen tai suomalais-ruotsalainen artisti ja hänen kolmas soolo-kappaleensa ilmestyi eteeni.
Jos Månskensbondenin (Markus Bergfors) aiemmin tehdyt biisit ovat olleet kallellaan vaihtoehtorockin suuntaan, niin ”Nattfilen” on kuulasta ja kaikille avointa popmusiikkia, jonka sointujen ja melodian kauneus on lähempänä ruotsalaisen popmusiikin kuin indie-rockin perinnettä.
”Nattfilen” lauletaan ilmeisesti jollakin ruotsinkielisen Pohjanmaan murteella. Edes suomenruotsalaiset ystäväni eivät saaneet laulun sanoista kunnon selkoa. Laulun tarina tuntuu sijoittuvan jonnekin Länsi-Suomen ja Pohjanmaan rannikkoseuduille, jossa ABC-asemat ovat huono korvike kaupunkilaisuudesta ja jossa parasta on ajaa yöhön auton ikkunat auki ja murehtia tulevaisuudesta vasta huomenna.
Ilmassa on joka tapauksessa, sen laulun henki kertoo, kauneutta, surumielisyyttä, rakkautta, leikkiä, mystisyyttä, nostalgiaa, nykyisyyttä, tulevaisuutta.
Harvoin moderni pop on näin rennon tuntuista ja tuotannoltaan näin intiimiä. Kaikki tässä kappaleessa on tavallaan ennen kuultua, mutta samalla kuin uudesti syntynyttä. Mitä kovemmalla volyymilla ”Nattifilenia” kuuntelee, sitä lempeämmäksi ja kevyemmäksi sen sointi muuntuu ja sitä helpommin voi lentää sen siivillä jonnekin, missä suomalainen (?) musiikki tuntuu harvoin käyneen.
Kohottavaa.
Video on biisin veroinen. Laulun tekijä seisoo itsenään edessämme kuin omaa elämäänsä, sen maisemia ja muistumia vaatimattomasti esitellen muuntuen kuitenkin aina hetkittäin oman orkesterinsa ja luomuksensa ylpeäksi kapellimestariksi.
Selvällä ruotsin kielellä todeten: Jag älskär altt i den här sången.
Miley Cyrus: Malibu (julkaistu 11.5.)
”Malibu” on jo biisin nimenä suora viittaus Kalifornian ja Los Angelesin kesään ja hiekkarantoihin, sen kuuluisalle rantatielle ja kuuluisuuksien asuma-alueelle.
Miley Cyrus entisenä Disneyn teinitähtenä (Hannah Montana -sarja), country-tähden (Billy Ray Cyrus ) tyttärenä ja nykyisenä poptähtenä sijoittuu helposti tuohon maisemaan.
”Malibun” tunnelma biisinä ei kuitenkaan vastaa ennakkoajatuksia. Cyrusin ”Wrecking Ball” (2013) on vuosikymmenen suuria pophittejä ja -biisejä ja tuon rinnalla ”Malibu” on lähes irtiotto akustiseen ilmaisuun. Biisissä ei ole isoa kasvavaa kertosäettä, sen sävy on pohdiskeleva ja Cyrusin tulkinta on melkeinpä lähempänä hillittyä aikuismaisuutta kuin nuoren poptähden riehakkuutta.
Biisin kevyt kitara-komppi-yhdistelmä on hiipivän tehokas. ”Malibu” tekee sen, mikä on yleensä varattu ”vakavammalle” musiikille eli se kasvaa kuuntelujen myötä ja tarjoaa näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta sävyjä, joita et odottanut kohtaavasi.
Joskus popmusiikissa pidättyväisyyskin voi kääntyä eduksi.
”It’s a brand new start / a dream come true / in Malibu”
Tuon jälkeen biisi loppuu kuin seinään ja jättää kysymyksen auki. Oliko tämä sittenkään uusi alku?
Haim: Want You Back (julkaistu 3.5.)
Haim on mielenkiintoinen yhtye. Se hyväksytään myös vaihtoehtorockiin kallellaan olevien ihmisten ja julkaisujen piirissä, vaikka sen musiikki on pääosin puhdasta keskitietä.
Innostavimmillaan Haim on tuoreen kuuloista, lämminhenkistä puoliretroa , tylsimmillään pelkästään tyylikästä taustamusiikkia.
Yhtyeen tulevan uuden albumin ensimmäisellä singlellä yhdistyy kuitenkin hienosti kaksi eri genreä: aikuismainen, tunnustuksellinen soft rock ja ikärajaton tanssimusiikki. (Toki nuo elementit olivat iduillaan jo yhtyeen ensialbumin ensiraidalla ”Falling” (2012).
Haimin kohdalla mainitaan yleensä nopeasti Fleetwood Mac, mutta ”Want You Backin” yhteydessä pitää yhtä hyvin mainita Michael Jackson. (tai Prince). Biisiä kuunnellessa on helppo nähdä edessään Jacksonin kuuluisia tanssiaskeleita.
”No more fear and control / Just know that I want you back”
Tanssimusiikki parhaimmillaan toimii juuri noin. Turha pelko ja kontrolli häviää.
Related Posts
-
Suosikkilevyjäni vuodelta 2018, osa 2
-
Helmiä Pohjanmaalta: arvioissa Vasas flora och fauna ja Månskensbonden
-
Suosikkilevyjäni vuodelta 2017, osa 1
Rajattomasti eteenpäin! Seuraava:
Kulosaaren Casinolta Berlin-klubille
Kai Månskensbonden on lähinnä pohjalainen kautta suomenruotsalainen. Mut hyvä on biisi.