Laulut liikkuvat ajassa. Koskaan ei voi tietää mikä laulu jää elämään, mikä elää hetken, mikä alkaa soida uudelleen.
Kun viime syksynä kuulin ensi kertaa Lori McKennan kappaleen ”Humble and Kind”, oli helppo tuntea olevansa jonkun vanhan, mutta ajattoman tarinan äärellä. McKennanin omille lapsilleen alun perin suunnattu laulu kiteytti, ehkä pitkästä aikaa, jotakin yleispätevää ihmisyydestä, ihmisten kasvattamisesta ja kasvusta, jotakin siitä, mitä ainakin aikoinaan pidettiin humaaneina, elämässä tavoiteltavina arvoina.
Voi olla, että tuolla on jotain tekemistä sen kanssa, että McKenna kirjoitti laulunsa 47-vuotiaana viiden lapsen kasvattajana.
Nyt puoli vuotta myöhemmin tämä alun perin v. 2014 sävelletty laulu tuntuu entistä ajankohtaisemmalta, lähes päivä päivältä.
Vuosi sitten country-tähti Tim McGraw levytti ”Humble and Kindin” uuden albuminsa päätösraidaksi. Myöhemmin se nousi albumin toisena, ehkä yllättävänäkin single-valintana USA:n country-listan ykköseksi. Levyn on laskettu olleen viime vuoden kolmanneksi soitetuin country-biisi maan radioissa. Spotify-kuunteluja sillä on vajaat 60 miljoonaa.
Lorin omaa versiota on kuunneltu noin prosentin verran McGrawn luvuista. Mutta McKenna on ennen kaikkea lauluntekijä, ei tähti. Oman versionsa hän levytti viime kesänä ilmestyneelle hienolle albumilleen ”The Bird & The Rifle”.
Ehkä koen tämän sävellyksen myös jatkona niille säkeille, jotka ensi kertaa saivat minut hiljentymään McKennan laulujen äärellä. Lorin vuonna 2007 julkaistu (ja Tim McGrawn tuottama) ”Unglamorous”-albumin päätösraita ”Leaving This Life” alkaa näillä sanoilla:
”I am six years old in the back of my mother’s car / And I will be seven in December / She will be gone by the beginning of next spring / And I will be left to remember / To remember”.
”Humble and Kindilla” näkökulma on vaihtunut ja nyt äiti kertoo lapsilleen arjen perusasioista (”hold the door, say please, say thank you / don’t steal, don’t cheat, don’t lie”), vanhempien kunnioittamisesta (”Go to church ’cause your mama says so / visit grandpa every chance that you can / it won’t be waisted time”), rakkaudesta (”know the difference between sleeping with someone /and sleeping with someone you love”), haaveista, ylpeydestä, oikeamielisyydestä (”When the dreams that you’re dreaming come to you /when the work you put in is realized / let yourself feel the pride / but always stay humble and kind”).
Kun Lori viimeisen säkeistön lopuksi laulaa ”when you get where you’re going / turn right back around / and help the next one in line” samalla kun musiikki hiljenee, syntyy tunne, että on tavoitettu jotakin kaunista musiikista ja hyvän edistämisestä.
”Humble and Kind” voisi olla vain hyvää tarkoittava ohjekirja, jollei kyse olisi tuon kaltaisista sanojen ja sävelten yhdistelmistä. Lorin äänen yhtäaikainen lempeys, voima ja siloittelematon ”arkisuus” tekevät laulusta sen, mikä aiheen kannalta on välttämätöntä: uskottavan.
Countryn suuruus on konkreettisten ja tiivistettyjen tarinoiden kerronnassa ja genren naistekijät ovat ylivertaisia ilmaisemaan tuon kaltaisia tarinoita silloin kun kyse on ihmisten arjesta, perhe-elämästä, haaveista, pettymyksistä ja niihin liittyvistä opetuksista.
Lori McKenna on tuon perinteen suuri tuntematon.
On syytä myös kertoa, että amerikkalais-instituutio Country Music Association (CMA) valitsi ”Humble and Kindin” vuoden 2016 sävellykseksi (”Song of the Year”). Se oli hieno päätös. Ja jos ns.”hattu-country” tuntuu sinusta edustavan yksioikoisesti konservatiivista Amerikkaa, niin kannattaa katsoa Tim McGrawn virallinen ”Humble and Kind”-video. Sen maailmassa ei rakenneta muureja ihmisten välille (linkki lopussa).
Humble. Nöyrä, vaatimaton. Kind. Ystävällinen, sävyisä. En juuri nyt osaa millään yhdistää noita sanoja sen maan presidenttiin, jonka kansalainen nuo sanat lauluun kirjoitti.
”Make America Great Again”. ”Humble and Kind”-laulun julkituomista elämänarvoista olisi hyvä aloittaa. Maan historia saisi arvoistaan jatkoa.
Lori McKennan kuva: Billboard
Related Posts
-
Suosikkilevyjäni vuodelta 2018, osa 2
-
Ihmiset vanhenevat. Biisiarvioissa Danny ja Lori McKenna
-
Suosikkilevyjäni vuodelta 2016
Biisiarvioissa Haloo Helsinki! ja Hank Solo Seuraava:
Eppu Normaali Kulttuuritalolla
Olipa mukava törmätä tähän blogiin.