MENU

• 8.11.2007 • Yle blogit ja kolumnit 2007-2014Kommentoi

Musiikkia työpaikoille: Au Revoir Simone

Jos toissapäivänä Helsingin Tavastialla oli suomalaisten kitarasankareiden eli miesten ilta (ks. edellinen blogimerkintäni), niin eilen tehtiin täyskäännös. Ilta oli naisten. Tavastian lavalla oli amerikkalainen Au Revoir Simone ja kuuntelemassa naisia, ja miehiä, tasavertaisesti.

Kolme naista, kolme lauluääntä, kolme konesoitinta. 2000-luvun tyttöyhtye-folkia elektronisin laittein. Äärimmäisen sympaattista. Äärimmäisen elämänmyönteistä eilisenä synkkänä suomalaispäivänä.
Edellisestä illasta poiketen tämä oli myös sallittujen virheiden ilta. Kitarasankaruus on omalakista ammattilaisuutta, tiukkaa soittokuria ja kiireistä suorittamista, ei virheiden sallimista.

Au Revoir Simone peruslähtökohta perustuu kiireettömyyteen, virheiden ja sattuman sallimiseen, kokeilenpa painaa nyt tuota nappulaa-asenteeseen. Tähän perustuu, todennäköisesti hyvinkin tiedoisesti, yhtyeen viehätys lavaesiintyjänä.
 Ei tuo asenne ole ainutlaatuista, mutta hyvinkin tervettä näinä aikoina, jolloin jatkuvasta touhuamisesta ja suorittamisesta on tullut liian monen työpaikan tai minkä tahansa tekemisen kirjoittamaton ohjesääntö.

Au Revoir Simone pitäisi soida kaikissa niissä työpaikoissa, joissa kiire, hiostus ja jatkuva muka-tekeminen on jokapäiväistä. ihmiset voisivat hengähtää, pysähtyä, jopa hymyillä.

Yhtyeen jäsenet myivät konsertin jälkeen baarin puolen sohvalta käsin levyjään ja Aur Revoir Simone-rintanappeja. Euroja oli puupöydällä epämääräisissä pinoissa.
Näytti vähän siltä kun he olisivat pelanneet niillä noppaa. Takana sohvan päällä avattu kuohuviinipullo.

Se ei näyttänyt ollenkaan työnteolta.

Related Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *