MENU

• 4.1.2010 • Arvostelut, Yle blogit ja kolumnit 2007-2014Kommentoi860

Satumaa ilman satumaata

Reijo Taipale täytti 9.3. 70 vuotta. Samaan aikaan juhlan kunniaksi ilmestyi myös viiden cd:n kokoelma “Reijo Taipale: Taipaleen tie” (Sony). Sen ensimmäinen kappale on itseoikeutetusti “Satumaa” ja viimeinen nimikappale “Taipaleen tie”. Noiden ohella kyseinen minikansio sisältää kunnioitettavat 100 Taipaleen levytystä vuosien varrelta.

Tähän saakka kaikki hyvin. Mutta kun laitan levyn soimaan, niin kuulen kyllä “Satumaan”. En kuitenkaan tuota klassista alkuperäislevytystä, vaan version vuodelta 1993. Tuon vuosiluvun kertoo levyn kansi ja siihen on syytä uskoa.

Paljon muuta levyn kannet eivät sitten kerrokaan. Sen saan selville, että varhaisin levytys on vuodelta 1981 ja viimeisin ehkä tältä vuodelta. Minkäänlaista taustatietoa levytyksistä tai Taipaleen tiestä ei kannen alta löydy. Ei valokuvia, ei mitään.
En myöskään löydä levyn kappalejärjestyksen punaista lankaa. Tuntuu kuin levytykset olisi laitettu, ensimmäistä ja viimeistä kappaletta lukuun ottamatta, täysin satunnaiseen järjestykseen.

Reijo Taipale 70 vuotta täyttävänä artistina ja “Taipaleen tie” levyn otsikkona luulisi velvoittavan hieman enempäänkin.

Tässä on tunnuttu menevän yli siitä, missä aita on matalin. On turvauduttu Sonyn hallussa oleviin Taipale-levytyksiin. Yhtiön nettisivusto mainostaa kokoelmaa sanoilla: ’Taipaleen tie on 5 cd:n miniboxi, jolta löytyy 100 kappaletta Taipaleen pitkän uran varrelta”. Kyllä, ura on ollut pitkä, kestänyt 50 vuotta, mutta kaikki iskelmän ja tangon kulta-ajan alkuperäislevytykset ovat kuitenkin puuttuvat tältä levyltä. (Vahva veikkaukseni on, että oikeudet niihin olisi kyllä saatu jos olisi haluttu.)

Tämä on kuulijoiden aliarvioimiselta. Ainakin pitkällä tähtäimellä se merkitsee yleensä myös huonoa bisnestä. Ei vaan julkaisevan levy-yhtiön vaan koko alan kannalta.

Hinta? Sehän voisi vielä jotenkin pelastaa tämän levyn kuluttajan silmissä, mutta ei.
Vähittäishinta on n. 40 euroa. Se on paljon suhteessa muihin markkinoilla oleviin vastaavanlaisiin viiden levyn boxeihin. Se on erityisen paljon suhteessa boxeihin, joiden eteen on todella tehty töitä.

Eiköhän musiikkialalla ole aikamoinen yksimielisyys siitä, että jos fyysisen levymyynnin halutaan jatkuvan, niin sen pitää tuottaa kuluttajalle jotain selkeää lisäarvoa. Sen tarvitsee tarjota kuluttajille jotain enemmän, jotakin, joka on “bittimeren tuolla puolen”.

Tai niin kuin jotkut fiksut ovat todenneet, nykyisen rajattoman tarjonnan markkinoilla ei kanna tehdä jotain vähän sinnepäin. Kannattaa tehdä kunnolla tai sitten ei ollenkaan.

Vielä ikävämpää, että tämä levy ei tee kunniaa, ei Reijo Taipaleelle eikä suomalaiselle iskelmäkulttuurille.

Bisnes- ja kulttuuriajattelua ei enää nykypäivänä pidetä vastakohtina. On jopa väitetty edellisen tarvitsevan jälkimmäistä menestyäkseen.

Työhuoneeni seinällä  on ollut pitkään kirppurotilta ostamani alkuperäinen “Satumaa”-single. Scandia KS 449. Ilmestymisvuosi 1962.

Juuri tällä hetkellä se tuntuu saavan aivan erityistä lisäarvoa,
kulttuurituotteena.

Related Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *