Janna: Janna  (Universal)

Anna Abreu: V  (Warner)

Jannan ensimmäinen suomenkielinen albumi (kaikkiaan kolmas) alkaa sanoilla ”Sulta luottamuksen vein / rypistin kuin paperin / heitin pois ja pakenin / mut mä palaan takaisin / jos vaan siihen luvan saan”. Myöhemmin levyllä hän laulaa ”ilman luottamusta ei ole mitään”, ”anna minun kantaa, auttaa” ja ”oo niin kiltti ja tuu / viimeisen kerran halaamaan / kertomaan mitä kauheaa tein”.

Katumus, nöyryys, elämän häilyvyys ja sen opetukset. Siinä isoja teemoja, jotka Jannan levyllä ehkä yllättävästikin löytävät ystävän albumin pääosin urbaanista pop- ja tanssibeatista. Jopa levyn raita ”Tytöt käy tanssimaan” ei nimestään huolimatta ole Kaija Koo -henkinen naisten voimalaulu, vaan viime kädessä myötätuntoa ja melankoliaa hehkuva parisuhdelaulu.

Albumin teemana on toki myös modernille (nais)popille ominaiset  omanarvontunnon ja rohkeuden teemat. ”Taas kerran uudelleen / mä piirrän rajan / jonka yli sä et mee”(”Raja”) , ”..en aio olla se tyyppi jolle kaikki käy” (”Rodeo”). Mutta teemana on myös vastuu, sekä muiden että oma. ”Sul on yksioikeus muita kyykyttää / ja sun huuto myrkyttää / kaikkien elämää” (”Yksinoikeus”),”voitko vannoo / et muuta / sun mieltä / alkuhuuma / kun haihtuu pois” (”Sydämen kantaja”). Mutta ongelma on myös omassa päässä ja sydämessä. ”Ikioma hankala elämä / valitan ja vaihdan sen johonkin uuteen /…/ enkä koskaan myöntänyt / että suurin ongelma / keikkuu mun harteilla / maan päällä taivaiseen / sama pää mua seurailee” (”Hankala elämä”), ”sano mitä teen / sekavia neuvoja mun sydän jakelee /…/ kaiken sotkin ja pilasin taas” (”Kaikki hyvin”).

Ehkä levyn teemat kiteytyvät sen hittibiisissä ”Sä et ole  hullu”, jossa sanat elämän kolhuista ja niiden ymmärryksestä kohtaavat yhtä aikaa herkän ja  kiihkeän tanssibeatin. ”Sä et ole hullu” on näihin korviin 2000-luvun suuria singlejä, levy, jonka vastustamaton svengi ottaa kuulijan mukaansa kerta toisensa jälkeen. Iso, vaikuttava, humaani popbiisi.

Muita huippuja ovat ainakin ”Hankala elämä”, ”Kaikki hyvin” ja levyn päätösraita ”Sydämen kantaja”, joka yhdessä toisen balladin ”Turvaköydet” kanssa kertovat kaunista kieltään Jannan kyvyistä tulkita myös balladeja. Janna laulajana on, se tiedetään, vakuuttava. Taustalla kuuluu r&b- ja soulin opetukset, mutta äidinkielemme tuo vaan lisää sävyjä tulkintaan, siihen  tulee sen kautta jotakin, sanoisinko, suomalaista realismia. Kuuntele vaikkapa ”Yksinoikeus”-biisin viimeinen minuutti ja vaikutu.

Sanoitukset ovat isossa roolissa, sen on Janna itsekin todennut. Välillä ne tuntuvat hieman ontuvilta (”Toiset kilpaa jo lapsia saa / rivitaloissa niitä kastaa”), mutta ne muodostavat ihmisen kokoisen  kokonaisuuden ja ovat  yhtä musiikin kanssa. (Ehkä osin on kyse vain sukupolvieroista, ainakin siinä kohdassa kun Janna laulaa ””äkkii sä näät” sitä kummasti haluasi vaihtaa äkkii sanan viimeisen kirjaimen!)

On syytä myös mainita kansiteksteistä löytyvä tieto. A&R: Marja Kokko. Nainen miesten perinteisesti lähes täysin hallitsemissa hommissa. Hienoa.

Anna Abreun uudella levyllä on samanlaista pohjavirettä kuin Sannan levyllä, ihmissuhteet ovat isommassa roolissa kuin hauskanpito, on kyse sitten onnen etsimisestä (”Right In Front Of You”), hylkäämisestä (”No Apology”), onnesta ja ylpeydestä (”Kings & Queens”), huolenpidosta ja muistamisesta (”Horizon”), rohkeudesta (”Like  A Boxer”), pelosta ja epävarmuudesta (High & Dry”)  tai itsenäisyydestä (”Feels Like Freedom”).

Tämä ei ole yllätys, Anna ei ole enää 17-vuotias ”pelkkä” poplaulaja, vaan 24-vuotias nuori aikuinen, jolla toki edelleen on, ja onneksi, poplaulajan sielu.

Annan albumi on selkeä englanninkielinen popalbumi vaikka ”Vain elämää”-sarjan jälkeen joku voisi muuta odottaakin. Terävimmillään ja hauskimmillaan levy on silloin kun kappaleiden perustana ovat lyhyet popriffihuudot ”Ohhou, Ohhou” tai ”Ra-ta ta-ta” (joka kuulostaa ”Pieni rumpalipoika” –joululaulun hienolta popversiolta: ”I’m banging on my drums / and they go ratatatata”) ja herkimmillään levyn ainoalla balladilla ”Horizon”.

Annan edustaman genren kansainvälisen sarjan ydintä ovat useasti voimantuntolaulujen lisäksi suorasukainen seksi ja rääväsuinen uho, mutta tämän levyn suorimmat seksiviittaukset ovat  ”Oh Oh” –raidan sanat ”come and  turn me inside out / crash your car into my house / don’t be quiet let’s be loud / and  let’s do ah ah” ja suurinta uhoa edustaa sen avausraidan ”Werewolves” sanat ”hungry for some flesh / ready for the blood / change up our personas / feel a little insane”.  Ei järin raflaavaa. Tämä on suomalaista popmusiikkia ja hyvä niin.

Edellä mainittujen ”Ra-ta ta-ta” ja ”Oh Oh” –raitojen lisäksi ”High & Dry” ja ”Feels Like Freedom” kuuluvat Annan uran helmiin. Erityisesti levyn päättävä ”..Freedom” kuulostaa isolta singleltä, jossa on paloa ja tunnetta: ”Love is on fire / burn your apologies / always get higher / cause I’mma be your gravity / feels like freedom”.

Sekä Jannan että Annan genreissä pääosassa ovat yleensä singlet, mutta niin levytuottajat kuin artistitkin tuntuvat ajattelevan popmusiikinkin edelleenkin pääosin albumien kautta. Annan levyn nimikin sen kertoo, järjestysnumero V korostaa artistin albumien jatkumoa. Molemmat levyt ovat kunnianhimoisia, laulajiensa kuuloisia. Molempien artistien lahjakkuus, ammattitaito ja hehku herättävät kunnioitusta. Molempien levyjen  tuotannosta voi myös sanoa: silkkaa osaamista. Aina ei osuta maaliin, mutta silloin kun osutaan, tuloksena on innostavaa musiikkia. Hienon popbiisin eräs keskeinen laatukriteeri täyttyy riittävän monta kertaa molemmilla levyllä: väännät lisää volyymia!

Enkä minä edes mitenkään kuulu kummankaan levyn varsinaiseen kohderyhmään. Mutta siitä huolimatta,  I’m banging on my drums, ratatatata!

Related Posts