MENU

• 30.10.2014 • BlogiKommentoi

Biiisi tälle päivälle. Hisser: Park Fiction

Kuulin tämän suomalaisen kappaleen ensi kertaa eilen. Nyt kuuntelukertoja on yli puoli tusinaa. Aika suuri määrä toistoja lyhyessä ajassa. Kotiloissa, tällä vuosituhannella.

”Park Fiction” on kiehtova levy. Perinteisen estetiikan mukaan tässä on kaikki hienon musiikin ominaisuudet. Se yllättää, hämmentää, kiehtoo jo ensi kuulemalla, mutta matka sen kanssa jatkuu ja tuo mukanaan lisäelementtejä, uusia sävyjä, uusia kysymyksiä.

”Park Fiction” päästää heti sisäänsä. Biiisi tuntuu muodostuvan monitasoista, tasavertaisistakin elementeistä, mutta rakenne on kuitenkin selkeästi hahmottuva. Tämä ei yritä olla ”vaikeata” musiikkia. Itse asiassa tämä alkaa jo kuulostaa koukuttavalta popbiisiltä, jonka sisällä on vain toistaiseksi päättymätön mysteeri. Mistä he laulavat? Kuka on tuo naislauluja? Mistä tulee tuo viulua muistuttava kaunis koneääni? Mistä tuo rytmikuvio? Millainen tarina tästä muodostuu? Miksi haluan kuunnella tämän uudestaan ja uudestaan? Kestääkö tämän taika pitkään? Millaista musiikkia tekijöiltä on tulossa tämän lisäksi?

”Oh, there is nowhere / I’d rather be / in park fiction / after dark /staring at the sea”. Noinko siellä lauletaan? Minusta tämä on yhtä hyvin päiväbiisi. Tanssibiisikin klubeille. Tai yhtä hyvin taustamusiikkia lasten ulkoilmajuhliin, niihin joissa lennätetään leijoja ja katsotaan sinistä taivasta. After dark? Ehkä, mutta valojen kanssa.

Hisser on yhtä kuin Disco Ensemble-yhtyeen Miikka Koivisto. En tiedä, voiko tuon yhtyeen perusteella odottaa tällaista. Mahdollista, mutta ei kai kovin todennäköistä. Ainakin tästä puuttuu hyvällä tavalla kaikki perinteisen rockin uhmakkuus ja näyttämisen halu. Tai popin ylitehokkuus. Tai ambientin pysähtyneisyys. Tai taiderockin itsetyytyväisyys.

Kappaleessa on jotain samanlaista lempeyttä ja kauneutta kuin Sigur Ros-yhtyeen musiikissa. ”Park Fiction” on vähän niin kuin kyseisten islantilaisten urbaani versio.

Tällaista ei ehkä pitäisi sanoa kun ei voi tietää, mutta totean kuitenkin: aika ainutlaatuista suomalaista musiikkia. Hyvä suunta sille eteenpäin. Tai kyllä, yksi hyvä suunta eteenpäin.

Related Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *