MENU

• 27.5.2015 • Arvostelut, BlogiKommentoi

Biisiarviot: Pariisin Kevät, Sanni, Egotrippi

Pariisin Kevät: Voimakivet

9

Laulat sun mantraa mun selän takaa / pian se alkaa, se alkaa / mä avaudun”/…/Tahdon vaan nähdä kauneuden”.

Paljon muuta kyseisellä Pariisin Kevään uuden ”Musta laatikko”-albumin raidalla ”Voimakivet” ei lauleta. Ei ehkä ole tarvettakaan, pääpaino on kertosäkeen toistossa, sen voimassa ja kauneudessa. Yhtyen Arto Tuunela loihtii näitä salakavalasti avautuvia melodioita vähän samalla tavoin kuin aikoinaan PMMP:n biisinikkari Jori Sjöroos.

Jos tästä biisistä ei tule ”kädet ylös kertosäkeessä” festarihittiä, lupaan kuunnella rangaistuksena pari selvästi ylipitkää fuusiojazz-albumia.

Sanni: LELU

8+

Sannin ”2080-luvulla” on tuore pophelmi, yli kolmen miljoonan Spotify- kuuntelun ja tuhansien radiosoittojen arvoinen. Biisi on ”oikealla paikallaan” kakkosraitana Sannin uudella albumilla ”LELU”. Sen nimiraita aloittaa kuitenkin albumin.

Sä tekstaat mulle kun oot kännissä” /…/ tahdot taas tulla käymään yökylässä”.

Suhteellisen epäromanttinen, viileä aloitus biisille ja albumille. Mutta mieli muuttuu nopeasti. ”Poimi mut nyt / mä oon kypsä /kaada mut rappukäytävään / lattia ei satu mua / mä oon lelu”. Teksti voi olla normaalia ronskimpaa, mutta Sanni ei ole uhoava poptähti, vaan paremminkin epävarmuutensa esiin tuova nuori laulaja.

Parikymppinen ei ole aikuinen. Ei ainakaan pitäisi. Eikä riimitkään voi olla kuin Junnu Vainiolla.

En pelkää pimeää / ihan vähän ehkä pelkään / eikä herätä, eikä nähdä enää” /../ ”Äiti kehotti itsees arvostaan / nyt mä oon halpa alennuskorissa”.

Olenko kohde vai subjekti? Äidin tyttö vai paha tyttö? Biisin koukut, hidastukset, painotukset ja tulkintatapa tekevät biisistä monitasoisen. Sannin nasaali tyttömäinen ääni toimii lisähämmentäjänä. Onko hän aikuisempi kuin äänensä vai sukua Lolitalle? Popin hurmoksen sijaan sävy on pohdiskeleva. Musiikki pysähtyy, miettii ja lähtee taas eteenpäin. Musiikin, tuotannon ja lyriikan yhdistelmä toimii ihailtavasti.

Jos minä ”ulkopuolisena” nautin ”Lelun” kuuntelusta ja paljon, niin miten sitten hän, joka kuuluu ”kohderyhmään”, samastuu Sannin tunteisiin ja tilanteisiin kuin omaansa?

 

Egotrippi: Ainoa mikä jää

8+

Jos elettäisiin tämän biisin intron mieleen tuomaa 80-lukua, Egotripin uudelta ”Uusi aika” –albumilta voisi levy-yhtiö irrottaa montakin varteenotettavaa single-raitaa. Nyt on ajat toiset ja albumien elinkaaret lyhyempiä (sekä singlejen ja albumien suhteet muuttuneet), mutta Egotrippi luottaa edelleen single-ajatteluunsa, selkeisiin muotoihin, sointiinsa ja laulustemmoihinsa.

Egotrippi on ehkä aina ollut valtavirtaa, mutta niin kuin Pekka Laine radioblogissaan yhtyeestä kirjoittaa: ”Näppäriä sanoittajia pohjattomasti arvostavassa ja rujoihin lauluääniin loputtomalla kärsivällisyydellä suhtautuvassa rockkulttuurissa sointi ja sävelet edellä toimiva on outolintu”.

Selkeä on myös biisin perussanoma. ”Älä pelkää jos kaikki aina päättyy / ei elämä voi heittää yli laidan /../ mut rakkaus on ainoa mikä jää”.

Biisi tähyilee albumiraidan sijaan myös jo isoimmille areenoille kitarariffeineen ja alun ja lopun springsteenmäisine huutoineen. Keikoilla lopun kuoro-osuus noussee uusiin mittoihin.

Egotripin rakkaus musiikkiin on kestävää.

 

 

Related Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *