MENU

• 14.5.2015 • Arvostelut, BlogiKommentoi12738

Biisiarviot: SMG, Nicolas Kivilinna, Anna Puu, Samae Koskinen

Scandinavian Music Group: Suurin rakkaus (julkaistu 20.3.)

Nostat veitsen ilmaan / halleluja se lauseeni leikkaa /../ Muistan kasvot luojani julman / käännyn puoleesi vielä kerran”. Ei tämä nyt aivan pyhäkoulutekstiä ole. Ei vaikka tuon maailman kääntöpuoli tulee samassa kertosäkeessä: ”On aika kumartaa / aika kiittää / ylistää herraa”. Ehkä ei ole ihme, että tästä maaliskuussa ilmestyneestä singlestä ei tullut suurta radiohittiä biisin selkeästä muodosta ja tarttuvasta melodisuudesta huolimatta. Iso ja rohkea teksti, joka voi kuulostaa joko oudolta tai kiehtovalta. Jälkimmäistä tukee yhtyeen soinnin täyteläisyys ja kompin lento, jotka kertovat komeaa kieltään SMG:n vuosien työstä ja kokemuksesta. ”On aika kumartaa / illasta kiittää / ylistää suurinta rakkautta”. Yhdyn säkeistöön, koska laulun sanoma ylittää tekstinsä kaksijakoisuuden: SMG laulaa popmusiikin ilosanomasta.

Nicolas Kivilinna: Intialainen kuvitelma (julkaistu 4.5.)

9+

”Intialainen kuvitelma” on Unto Kailaan runoon sävelletty kappale. Kaltaiselleni popmusiikin ystävälle tuo ei mitenkään toimi mainoslauseena, päinvastoin. Tällä biisillä runo saa kuitenkin siivet alleen.

Nicolas Kivilinna, 22v., lähestyy runoutta ilman turhaa kunnioitusta tai paatosta. Jos alkuperäisrunossa ei ole sopivan mittaisia riimejä, ne tehdään tulkitsemalla. Kivilinnan juuri julkaistun ensialbumin suomirock-vaikutteista ei tällä biisillä ole muistuttamassa oikeastaan muu kuin 70-lukumainen kapeahko soundimaailma, muuten tämä on lähempänä saman vuosikymmenen amerikkalaista ilmavaa ja polveilevaa pop/rockyhtye-sointia. Kuulasta ja syvää, lempeää ja intensiivistä, kiireistä ja kiireetöntä. Menneisyys on vahvasti läsnä, mutta se ei ohjaa tai kavenna kokemusta pelkäksi retroksi.

”Intialainen kuvitelma” ei ole vakavamielinen kokeilu vaan lentävä irtiotto. Ei vaihtoehto vaan kaikille avoin seikkailu. Kun nuoruuden rohkeus kohtaa lapsenomaisen ihmettelyn, mahdoton muuttuu mahdolliseksi.

 ”Ja jumalien rakkaus nostatti meressä myrskyn / ja aallot heittivät helmiä taivaan kattoon”.

Kosmista suomalaista popmusiikkia?

 

Anna Puu: Ota minut tällaisena kuin oon (julkaistu 8.5.)

8+

Artistin komea ja ansaittu hitti ”Säännöt rakkaudelle” saa jatkoa. Onko tästä säännöksi? ”Ota minut” ei Annan laulamana kuulosta niinkään yhdessä sovitulta säännöltä, vaan paremminkin joltakin itsestään selvältä, kannattaa tulla matkaani, sillä ”tiedäthän sen jo sinäkin / ei täydellistä musta koskaan saa”.

Annan ääni on entistä rennompi, mutta myös voimakkaampi, rohkeampi. Osin kaiutettu laulu ja lopun korkealle nousevat huudahdukset laajentavat kauniisti ilmaisua ja muistuttavat myös missä levy on äänitetty, Amerikan etelässä, Alabamassa. Sovituksen soul- ja gospel -vaikutteet ovat kuitenkin sopivasti taustalla, ne toimivat paremminkin hienovaraisina viittauksina kuin ilmiselvinä ”sielukkuuden takuina”. Biisi ei ehkä ole sävellyksenä poikkeuksellinen, mutta siitä otetaan tulkinnan ja sovituksen kautta runsaasti vivahteita irti.

”Ota minut tällaisena kuin oon” on artistinsa kuuloinen levy. Alabamassa ei ole tehty juurimusiikkia otsa rypyssä vaan popmusiikkia sielu auki!

Samae Koskinen: Keltaista (julkaistu 8.5.)

8+

Kesäbiisi? Hengeltään, mutta ei väkisin väännettynä. Kappaleen iso kertosäe nousee kivuttomasti biisin teemoista. ”Sä oot se ääni joka laulaa kuin kaikki muu on hälinää”. Ja lauletun kertosäkeen jälkeinen ”hoilotus” on, kyllä, riemastuttava.

Intohimo ovat Samean kohdalla jännittävästi läsnä. Se on sekä toteavaa että pursuavaa. Biisin kertosäe lentää maailman ääriin, mutta biisin loppu on hiljaisen toteava: ”Sulla on päällä keltaista / erotut kyllä joukosta”.

Samaen ääni ei ole suuren tulkitsijan ääni, mutta musiikin voima tulee muualta: tarinoiden vivahteista ja sovitusten sävyistä. ”Keltaista” on oiva esimerkki Samaen kyvystä luoda omanlaistaan, puhdasta ja innostavaa popmusiikkia.

Related Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *