Ikä ei ole vain pelkkä numero.
Tutustuin Tuulin musiikkiin muutama vuosi sitten kun lapsenlapseni Martta kuunteli häntä ahkerasti, mutta ei vielä osannut kirjoittaa Tuuli-nimeä YouTuben hakuriville.
Pappa avusti.
Nyt Martta on 8-vuotias tokaluokkalainen ja Tuuli 18-vuotias lukiolainen, joka on juuri julkaissut, viisi vuotta ensi-albuminsa jälkeen, ensimmäistä kertaa englanninkielistä materiaalia. ”Covers EP, Vol. 1” sisältää Tuulin neljä tulkintaa viime aikaisista kansainvälisistä hittibiiseistä.
Näiden tulkintojen kautta Tuuli ei ole enää ”pelkkä” teinitähti ja tunnettu tubettaja (tuulivirallinen).
Tuulin ääntä kannattaa kuunnella tarkasti. Se on matalampi kuin useimmilla muilla nuorilla kollegoilla ja tuo tekee näistä pop-hittien uusista versioista jo sinänsä poikkeavia.
Tuulin tulkinnoissa suomalaisen laulajan englannnin kieli myös oikeasti soi. Siksi on hienoa, että tulkintojen tukena on vain kauniisti soiva Matias Keskiruokaisen piano.
EP:n laulut voisivat olla vain aloittelevan teinilaulajan sinänsä sympaattisia, kotitekoisia YouTube-harjoitelmia päivän hiteistä, mutta Tuulin esittäminä ne kääntyvätkin sisäistetyiksi, ”oikeiksi” tulkinnoiksi.
Vähän niin kuin tulkinnat olisivat demoja ja valmiita versioita yhtä aikaa.
EP on myös juuri oikea formaatti näille lauluille. Albumi sisältäisi luultavasti jo aivan liikaa toistoa ja yksi biisi ei kertoisi riittävästi Tuulin versioiden olemuksesta.
Kaikki neljä coveria ovat oivia, rohkeitakin valintoja.
”Attension” on alun perin Charlie Puthin hitti (runsaat 300 miljoonaa Spotify-kuuntelua ja YouTube-näyttöä). Puth on kovan luokan säveltäjä, mutta tulkitsijana vain ihan mukava ja siksikin Tuuli pystyy tuomaan sävellykseen lisäväriä ja intensiteettiä.
”Issues” on nuoren Julia Michaelsin tämän vuoden yllätyshittejä (375 miljoonaa Spotify-kuuntelua, 140 miljoonaa YouTube -näyttöä & kuuntelua). ”Issues” on itsessään jo muodoltaan poikkeava pophitti, äärimmäisen pelkistetty, mutta kiihkeä alle kolmeminuuttinen. Tuulin valinta osoittaa oivaa biisivainua ja ymmärrystä: hän lyhentää omansa vielä lyhyemmäksi kahden minuutin fanitus-versioksi.
”Despacito” on tietysti Luis Fonsin supersuperhitti (kaikkien aikojen suoratoistohitti: 4,6 miljardia kuuntelukertaa, YouTube -näyttöjä yli 3 miljardia). Tuulin versio kääntää tämän tanssibiisin hitaaksi, melodiaa korostavaksi intiimiksi lauluksi.
”Make My (Cry)” on EP:n hienoin tulkinta. Alkuperäinen (Noah Cyrus, Labrinth) on sekin poikkeuksellisesti rakennettu pophitti (120 miljonaa Spotify-kuuntelua ja runsaat 90 miljoonaa YouTube-näyttöä), josta Tuulin tulkinta poimii taas ennen kaikkea melodian. Versio on alkuperäistä duettoa yksioikoisempi, mutta, kyllä, koskettavampi.
Tuulin ”Make Me Cry” kuulostaa melkein kuin klassikkoballadilta.
Lapsenlapsi Martta löysi omin neuvoin nämä Tuulin uudet biisit YouTubesta muutamaa päivää ennen kuin minä Spotifysta.
Olisiko tuosta sukupolvien väliseksi eroksi? Tai siitä, että Martan mielestä nämä (aikuisemman) Tuulin biisit ovat (ymmärrettävästi) vain ”ihan ok” kun minä pidän niistä paljon?
