Kaija Koo: Että mitähän vittua (Vain elämää, kausi 7, julkaistu 23.9.)

Jos Kaija Koon tulkintaa Sannin viime vuoden hitistä ajattelee laajemmin osana suomalaisen iskelmän- ja popin perinnettä, niin montako laulua loppuu sanoihin ”että mitähän vittua”?

Ei edes Sannin versio pääty noihin sanoihin, vaan sarkastiseen kommenttiin, että ”kiva kun on kavereita”.

Sannin sanat eivät toki ole Kaija Koon sukupolven sanoja ja ne särähtävät ajoin korvaan (”en halua stalkkaa sua / tai käyttää Finderii”), mutta toisaalta Kaijan tulkinta on niin sisäistetty ja uskottava, että ajatukset ja merkitykset sanojen takana jäävät eloon.

Jos alkuperäinen kuulostaa hyvin henkilökohtaiselta, niin Kaija Koo tekee siitä lisäksi laajemman tulkittavissa olevan ”voima-balladin”. Jos Sannin versiossa katkeruus ja mustasukkaisuus muuntuvat teräväksi vittuiluksi ja sen ”bailaustempo” sekä kertosäkeen nostatus häivyttävät osin alleen biisin vakavuuden, niin Kaijan tulkinnassa istutaan alas ja kysytään isoja asioita parisuhteesta ja elämästä.

Voi olla, että tästä sukupolvilaulusta tulee sukupolvia yhdistävä laulu.

Kritiikin, erityisesti populaarimusiikin, ongelmana on se kaksinainen tilanne, jossa pitäisi kertoa jotakin tiivistettyä ja lopullista kohteestaan, joka kuitenkin parhaimmillaan elää ja muuntuu meidän yhteisessä käytössä.

Mitä tälle biisille tapahtuu esim. keikkatilanteessa? Vaatiiko yleisö yhteen äänen tätä biisiä ja jos vaatii, niin kuinka toimii yhteislaulu tämän myös hiljaisuutta vaativan tulkinnan kertosäkeen kohdalla? (Kaijan seuraava kiertue sisältää vain kirkkokonsertteja. En ala spekuloida kuuluuko tämä biisi silloin ohjelmistoon.)

Rajoja rikkoessaan tämä vetää vertoja Katri Helenan 1. kauden ”Vain elämää”-tulkinnalle Erinin hitistä ”Vanha nainen hunningolla”.

Siitäkin jäi molemmat versiot elämään.

 

Jenni Vartiainen: Oot täydellinen (Vain elämää, kausi 7. Julkaistu 16.9.)

Kerrataan alkuun. ”Oot täydellinen” on Jari Sillanpään suuria biisejä ja ilmestyi v. 1996 sekä singlenä että osana kaikkien aikojen myydyintä suomalaislevyä ”Jari Sillanpää” (yli 270 000 myytyä albumia).

Jenni Vartiaisenkin levymyynti kalpenee tuon rinnalla. Mutta tämä ei ole kilpailua myyntiluvuista tai paremmuudesta.

Eri versiothan parhaimmillaan rikastuttavat toinen toistaan kilpailun sijaan. Tavoitteena on musiikillinen win-win tilanne, eikö?

Niin kuin tässäkin tapauksessa. Jenni Vartiaisen omassa versiossa hänen oma äänensä on täydellisesti yhtä sovituksen ja tekstin kanssa.

Pidättyväisyys kohtaa haltioitumisen. Jennin ”Olet täydellinen” on 1970-luvun ison tuotannon iskelmän ja nykypopin hallittu ja tyylikäs yhdistelmä. Tyylillisesti ehkä ajattomampi kuin Sillanpään alkuperäinen, joka on enemmän kiinni ”MTV-viihteen” kulta-ajan orkesterisoinnissa.

Sillanpään kepeyden ja tanssiin kutsu -svengin sijaan Jennin versiossa on enemmän juhlallisten tanssiaisten henkeä.

Ehkä sen viimeisen valssin suurta tunnetta ja romantiikkaa.

 Vartiaisen tulkinnan kautta ”Oot täydellinen” (sävellys Kassu Halonen, sanat Vexi Salmi) alkaa kuulostaa takautuvasti 1990-luvun ”Mestaripiirrokselta” (Knipi, Mariska, Anna Puu, Egotrippi, Chisu).

”Nuo kauniit silmät ja katseet kertovat sen / ei maailma kauniimpaa synnyttää voi”

Täydellinen esitys? Ainakin ihailtava.

 

 

Related Posts

• 

  Country-katsaus, osa 1: Tenille Townes ja Ruston Kelly

• 

  Ystävyyttä ja kansainvälisyyttä. Biisarvioissa Vesala ja Louie Blue

• 

  Antti Tuiskun Suomi