8,5
Sen minkä Meghan Trainor teki viime vuonna ”All ABout That Bass”-hitillään tekee nyt Charlie Puth. Hänkin on löytänyt uuden vanhan soundin, 60-lukuun pohjautuvan uuden beatin. Puth on aloitteleva laulunkirjoittaja, jonka meriittiin kuuluu jo yhdessä Wiz Khalifan kanssa tehty tämän vuoden suurhitti ”See You Again”. Nyt Puthista on yllättäen tulossa Trainorin tavoin poptähti.
Alkuvuodesta julkaistu ”Marvin Gaye” on noussut puolen vuoden aikana kansainväliseksi hitiksi. Valtavasta tarjonnasta huolimatta olisi outoa, jos näin ei olisi käynyt. Tämän biisin melodisuus ja eteenpäin suuntautuva retropop –soundi tulee ulos kaiuttimista vastustamattomalla positiivisella sykkeellä. Biisin moodi rakennetaan kasaan noin kahdeksassa sekunnissa sen alusta: ”Let’s Marvin Gaye and get it on / You got the healing that I want”. Kokonaiskesto on kolme minuuttia ja kahdeksan sekuntia. Se ei voisi olla parempi.
”When Marvin Gaye made his records, he evoked this feeling that would reach everybody”, on Charlie todennut. Twitter-biossaan Puth mainostaa musiikkiaan sloganilla ”Motown soul 2015”.
Röyhkeätä? Turha tätä on verrata Marviniin. Hän oli moninkertaisesta tai jos haluatte, tuhatkertaisesti suurempi laulaja kuin Charlie. Siitä ei ole kysymys. Puth on totta kai kuunnellut ja ihaillut Marvinia ja Motownin vanhoja hittejä.
Mutta eihän nuori jengi edes tiedä kuka on Marvin Gaye! Voi olla, mutta haluttaessa heiltä saattaa mennä tuon selvittämiseen se kahdeksan sekuntia.
Ainakin meidän suomalaisten pitäisi tietää; jos pidimme aikoinaan näistä säkeistä: ”Kun kukaan muu ei auta / jää Marvin Gaye”.
”Marvin Gaye” edustaa biisinä ammattitaitoa, tehokkuutta, melodian ja kompin keskeisyyden ymmärtämistä. Kaikki ominaisuuksia, joiden päälle Motownin ja Marvin Gayen levy-yhtiön perustaja Berry Gordy taatusti ymmärsi. Jos Detroitissa olisi vielä toimiva ”Hitsville U.S.A.”-studio ja jos Motownin slogan olisi edelleen kaunis ”The Sound Of Young America”, niin Gordylla olisi luultavasti jo sopimuspaperit valmiina. (Motown-tallin ensimmäinen valkoinen artisti oli Debbie Dean. Hän oli myös poplaulaja, jonka nimikin kuulostaa jo aivan siltä kun olisi valmis duetoimaan Charlien kanssa.)
Tosin yhtä hyvin tämä biisi muistuttaa 60-luvun alun New Yorkista, Brill Buildingin hittitehtaasta ja sen ammattilaisista biisintekijöistä. (Siksi sopii hyvin, että Puthin levy-yhtiö on tuon ajan pioneerimerkki Atlantic.)
Puth ei kuitenkaan ole vanhojen hittitehtaiden kasvatti, vaan uusi idearikas, rohkea ja omaehtoinen nuori yrittäjä. Eikö juuri tuon kaltaisille ole nyt tilausta?
Charlie Puthin äiti soitti aikoinaan tulevalle pojalleen James Tayloria, kuulokkeet kohtuun päin suunnattuna. Ei ihme, jos Charlie on ilmoittanut haluavansa kirjoittaa lauluja Taylorin kanssa. Genre ja ikä heitä toki erottaa, mutta musiikin pehmeys myös yhdistää.
Sitä paitsi, vaikka Taylor palasi äskettäin USA:n albumilistojen kärkeen, hänen uusista kappaleistaan tuntuu puuttuvan entinen melodisuus.
James, Charliesta voisi todella olla apua.
