Sandhja: Heaven’s Gates (julkaistu 29.4., albumilta ”Freedom Venture”)
Kuulin biisin ensi kertaa sen julkaisupäivänä, junassa välillä Karjaa-Helsinki. Oli perjantai, suoratoistopalveluiden uuden musiikin päivä. Tärkeä päivä artisteille ja musiikin tuottajille ja (meille vanhemmille) kuluttajille melkein kuin syntisen hyvältä tuntuva karkkipäivä (eihän musiikin kuuntelun pidä olla näin helppoa).
Pikakuuntelin (eihän näin saisi tehdä) läpi Sandhan albumia ja tähän biisin palasin jo ennen Pasilan asemaa.
Biisissä oli jotakin. Vaikka ei pitäisi.
Jos Sandhjan euroviisubiisi ”Sing It Away” (joka albumilla edeltää ”Heaven’s Gatesia”) on kiva pastissi/tylsä kopio kaikesta siitä, mitä soulin ja tanssimusiikin traditiosta on helppo suodattaa euroviisuihin, niin ”Heaven’s Gates” ei muodoltaan ole sen omaperäisempi. Olen kuullut tämän biisin jo tuhansia kertoja.
Periaatteessa. Tuskin yksikään popradiokanava tai talentti-kisa maailmassa on jäänyt ilman tämän tyyppistä voimaballadi-pop-soul-r&b-esitystä.
Jos haluat erottua joukosta, yleensä on parasta unohtaa tämä laji.
Biisin sanoituskaan ei poikkea rakkauslaulujen kaavasta ja sen selvät gospel-vaikutteet eivät nekään ole uutta, edes Suomessa. Piti jopa tarkistaa levy-yhtiöltä biisin tekijätiedot. Ettei vaan olisi cover-biisi. Ei ollut.
Kuitenkin ”Heaven’s Gaten” kertosäe on poikkeuksellisen vetoava. Sen turvaan on helppo heittäytyä. Kertosäkeen loppuosan make-sanan pitkitetyt sävelet ovat pieni suuri yksityiskohta, joka kertoo paljon laulajan taidosta tulkita. Biisin A-B-C-osat muodostavat saumattoman kolmen ja puolen minuutin kokonaisuuden, joka kasvaa ja hiljentyy juuri oikeilla hetkillä.
Pianon ja urkujen pakoton yhdistelmä luo biisille kiireettömän pohjan, johon Sandhjan on helppo nojautua, ensimmäisistä sanoista lähtien. ”I remember the day / when I hold you close/…/ I don’t wanna leave you / I don’t wanna leave you / alone”.
Kummasti nuo tuhansissa biiseissä toistetut sanat alkavat elää uudelleen. Sandhjan ääni on pehmeä ja voimakas, luonnollinen ja teatraalinen genreen kuuluvalla tavalla (erityisesti c-osassa: ”Can you see it SHINE / there is nothing but FIRE”).
Näihin sanoihin se päättyy: ”I will make sure / you’re walking to heaven’s gates”.
Biisissä on todella jotakin. Yhtä aikaa sekä turvallista että kohottavaa musiikkia, joka kauneimmissa kohdissaan kolkuttelee taivaan portteja.
Tunne turvallisuudesta. Tuo tärkeimpiä musiikin herättämiä tunteita, jota me siitä kirjoittavat niin usein ylenkatsomme.
Biisin ovat säveltäneet H-P Siikasaari, Markus Savijoki ja Sandhja Kuivalainen. Sanat Sandhjan.
Kiitän tekijöitä karkkipäivän helmestä.
