Mary Gauthier: Rifles & Rosary Beads (julkaistu 26.1.)
Tämän albumin laulut ovat syntyneet hieman erilaisella biisintekoleirillä.
Hittibiisien synnyttämisen sijaan pyrkimyksenä oli musiikin tekemisen kautta käsitellä sodasta aiheutuneita traumoja, mielen järkkymisiä. Osallistujat olivat amerikkalaisia sotaveteraaneja tai heidän omaisiaan.
Tilastot kertovat, että yli 7000 amerikkalaista sotaveteraania tekee itsemurhan joka vuosi. Siksi myös SongwritingWithSoldiers -organisaatio on olemassa. Ja tämä levy.
”Tälle leirille osallistuminen palautti uskoni ihmisyyteen”, on kersantti Scott McRae todennut jälkeen päin.
(Lienee oikein muistuttaa, että samana vuonna kun kyseinen amerikkalais-organisaatio perustettiin v. 2013, Suomessa ilmestyi ensimmäinen suomalaissotilaiden traumoja käsittelevä kirja ”Murtuneet miehet”, lähes 70 vuotta sodan päättymisen jälkeen.)
Mary Gauthier ammattimaisena lauluntekijänä on toiminut muutaman päivän kestäneillä leireillä keskustelujen avaajana, kuuntelijana, kirjoittaja-apuna, sanoitusten viimeistelijänä, melodioiden tekijänä ja tulkitsijana.
Ei ihme, että juuri Gauthier on mukana tuon kaltaisessa toiminnassa. Omien sanojensa mukaan laulujen säveltäminen pelasti hänen elämänsä, lapsuuden traumoista, huumeista, alkoholismista.
Ensimmäisen oman laulunsa hän kirjoitti vasta 35-vuotiaana. Nyt takana on 10 albumia ja useita kuolemattomia lauluja.
Tämänkaltaisten levyjen arviointi ei ole aina ollut ongelmatonta. Koska jokaisen luulisi ymmärtävän, kuinka tärkeistä ihmiselämään liittyvistä asioista on tässäkin kyse, niin musiikille on helppo antaa lisäpisteitä juuri siitä, tärkeydestä, siitä että ollaan hyvän asian puolella ja puolesta. Varsinkin kun lisänä on vahva tunne pyyteettömyydestä. ”Ei kovin kummosta musaa, mutta kun tarkoitus on niin hyvä”.
”Rifles & Rosary Beads”-albumin kohdalla lisäpisteisiin ei ole tarvetta. Musiikki kantaa ja pitkälle. Tarinoiden voima syntyy musiikin, sanoitusten, melodioiden, soittamisen, sovitusten ja tulkinnan kautta.
Albumin ehkä keskeisin viesti tulee jo ensimmäisessä laulussa ”Soldiering On”:
”I wore my uniform with honor / my service was not a sacrifice / but what saves you in the battle / can kill you at home”
Sama teema jatkuu kappeleella ”The War After The War”. ”Land mines in the living room room eggshells on the floor /…./ You stare out the window as our dreams go down the drain /invisible, the war after the war”
Gauthier kirjoittaa aina tiiviisti. Tarinat kiteytyvät usein muutaman sanan kautta. Tuossa mielessä Gauthier muistuttaa parhaita country-säveltäjiä.
”Seven souls took on that flight /…/ A few more seconds could have saved their life / but the story wasn’t gonna end that way”
Historiallisesti merkittävää on, että osa lauluista kertoo naissotilaiden todellisuudesta miesten hallitsemilla ”kunnian” kentillä.
”Iraq” perustuu sotilas Brandy Davidsonin kokemuksiin mekaanikkona miesten joukossa:
”What I wouldn’t give them they’d try to take / and when I refused them they made me pay /…/ A salute and a wink, a little pat on the back / my enemy wasn’t Iraq”
Albumin laulut ovat kovia, pehmeitä, raakoja, hiljaisia, voimakkaita, kauniita, surullisia, rohkaisevia, hartaita.
”I shouldn’t be here you shoudn’t been gone / but it’s not up to me who dies and who carries on /…/ Me and my guardian angel, we’re still on the ride”
Related Posts
-
Kun kepeys ja vakavuus kohtaavat: Eetu
-
Country-katsaus, osa 2: The Highwomen
-
Lana Del Rey, American made
