Laura Moisio: Ikuinen valo (ilmestynyt 11.9.)
Laura Moisio on kulkenut julkisuudelta sivussa matkan keskitiestä marginaaliin, yksittäisistä kappaleista albumimuotoon. Se ei sinänsä tee hänestä kiinnostavampaa tai arvokkaampaa artistia, mutta musiikin sisällölliset muutokset kyllä.
”Ikuinen valo” on Moision toinen täyspitkä albumi. Sillä toteutuu eräs perinteisen hyvän albumin keskeisistä ominaisuuksista: kokonaisuus antaa yksittäisillekin kappaleille uusia sävyjä ja -merkityksiä.
Albumin aloitus pysäyttää. Moision jostain läheltä ja kaukaa kuuluva laulu, akustinen kitara ja nämä sanat: ”Viimeisen kerran / mä toivon et / saisin ne kauheudet / unohtumaan”. Kappaleen lopun raivokas instrumentaaliosuus on suoraa jatkoa sitä edeltäville säkeille: ”Itku ei auta mitään / huutamaan haudallesi jään”.
Vakuuttavaa.
Moision ääni ja ilmaisu ovat kiehtova yhdistelmä voimaa ja herkkyyttä, intensiteettiä ja puheen kaltaista toteavuutta. Laulu on harkittua, taukoihin ja pieniin nyansseihin luottavaa. Samalla kun kuulijalla syntyy vahva tunne tunteiden aitoudesta, samalla kuulostaa kuin artistilla olisi myös syvä ymmärrys kohtuullisuudesta; nämä ovat samalla, vain minun tunteitani. ”Sä sanoit / että tämä maailma on musta / ja kovin painavalta se tuntuu musta / kun kävelimme, kävelimme / kävelimme kesämetsän halki” (”Kesämetsä”); ”Eihän mul oo käsitystä mistään / en oo riutunut, en elänyt edes pitkään / mä oon ilon lapsi” (”Ilon lapsi”)
Nuo viimeiset sanat ”Ilon lapsi” Laura laulaa tavalla, joka jättää jälkeensä selkeän kysymysmerkin. Vaikka laulut ovatkin muodoltaan valmiita, niin niiden maailma ei tarjoa varmoja vastauksia, vaan epävarmuuden, pelon ja pettymysten kokemuksia; toki myös hiljaisen mietinnän, onnen ja ilon hetkiä.
”Sinimustia unia / aina siitä eteenpäin / tiennyt en kuinka rumia / kuvia voi nähdä itsestäin” (”Sinimustia unia”); ”Mut kaikki lähtevät pois / aina lähtevät pois / niin viimeiseen asti sä oot vapaa / ei sun ilon ääntä voi viedä kukaan” (”Lokkeja ja lentomuurahaisia”)
Moision tulkinta on vakuuttavimmillaan ja omaperäisimmillään silloin kun sävyt ovat tummia. Äänen heleys toimii lähinnä vastakohtana (”Ikuinen valo”, ”Kesämetsä”).
Albumin tuottajan, toisen sovittajan ja keskeisimmän muusikon Jarno Takkumäen rooli on merkittävä. Sovitukset ja tuotanto ovat pidättyviä, mutta täynnä pieniä rikkauksia; ”Sinimustia unia”-raidan piano, harmoni ja sähkökitara, ”Kuolemankellon” harmoni ja akustinen kitara, ”Sinä et kuulu tähän maahan”-biisin puhallinosuudet ja muutaman kappaleen hienovaraiset taustalaulut.
Laura Moisio on löytänyt äänensä, yhdessä muiden kanssa. Se on kaunis asia, aina.
Albumin kansi tekee oikeutta musiikille. Se on riisuttu ja vaikuttava.
Iiro Rantala: My Working Class Hero (ilmestynyt 28.8.)
Jos uskot, että John Lennonin ”Imaginen” uudelleen tulkitseminen on jo lähtökohtaisesti virhe, et ole vielä kuullut Iiro Rantalan versiota. Jos olet aiemmin rakastunut Beatlesien ja Lennonin ”In My Life”-kappaleeseen, et luultavasti voi olla liikuttumatta Iiron siitä luoman uuden kauneuden edessä.
”My Working Class Hero” on kunnianosoitus Rantalan nuoruuden sankarille, John Lennonille. Kappaleista viisi on Beatles-ajalta, seitsemän Lennonin soolokaudelta.
Iiron omana lähtökohtana oli, että alkuperäiset melodiat tulevat selkeästi esille myös hänen tulkinnoissaan. Näin tapahtuu. Ne nousevat esiin heti kappaleiden alussa (esim. ”Working Class Hero”, ”Woman”, ”Happy Xmas, War Is Over”), noin minuutin (”Norwegian Wood”, ”Just Like Starting Over”) tai kahden minuutin jälkeen (”Because”).
Voisin todeta, että vapaus ja vastuu kulkee tällä levyllä käsi kädessä. Tulkinnallinen vapaus on otettu, mutta sävellykset ovat edelleen tunnistettavissa. Niitä ei ole siirretty tulkitsijan yksityisomaisuudeksi. Samalla vapaus on tuottanut joihinkin kappaleisiin mm. lisää pohdinnan tuntua (”Working Class Hero”, ”Imagine”), moniulotteisuutta (”Help”) tai silkkaa romanttista kauneutta (”Woman”, ”Happy Xmas, War Is Over”).
12 biisiä, 12 sävelteosta. Populaarimusiikin, jazzin ja klassisen yhdistelmänä. Kaunista, hyvin kaunista.
John Lennonin äidinkielellä: A work of immense joy and beauty.
(Muutama kauneusvirhe toki löytyy. Levyn kannet jatkavat saksalaisen ACT-yhtiön hieman heppoista ”brandilinjaa” ja sisältävät lisäksi kaksi noloa tekijätietovirhettä.)
Related Posts
-
Suomalaista tunteikkuutta ja ruotsalaista tehokkuutta. Biisiarvioissa mm. Kasmir ja Vargas &...
-
Eppu Normaali Kulttuuritalolla
