Rita Ora: Anywhere (julkaistu 20.10.)

Poliittisella 1970-luvulla moni olisi syyttänyt tätä biisiä eskapismista. Nyt ”Anywhere” edustanee aika monelle eskapismin lievennettyä 2010-luvun muotoa: mitäänsanomatonta huttua.

Biisin tulkitsija ja toinen tekijä Rita Ora on poptähteytensä lisäksi näyttelijä ja brittiläinen tv- julkkis. Selvä tapaus.

Eihän Oran uusinta biisiä toki voi mitenkään pitää omaperäisenä tai syvempiä vesiä kulkevana. Biisin elektroninen tanssibiittiosuuskin kuulostaa liian ilmeiseltä, aivan liian muodikkaalta.

Mutta kaikki tuo unohtuu kun kertosäe lähtee lentoon, sillä tuo lento on kepeätä, aurinkoista, riemukasta, nostattavaa. Sellaista se elämäkin joskus on.

”You’re painting me a dream / That I wanna belong in, wanna belong in”

Biisin video lisää kierroksia: se leikkii perinteisillä kuuluisuuden ja glamourin kuvastoilla ikään kuin vastuullisista tätä hetkeä tai tulevaisuutta ei olisi olemassakaan.

Juuretonta musiikkia? Ei tietystikään. Siellä ne ovat ’70-luvulla, ruotsalaisyhtyeessä, jonka nimessä on neljä isoa kirjainta.

Oskari Ruohonen: Tähdenlento (julkaistu 31.10)

Oskari on Matin ja Tepon Teppo Ruohosen poika. Tuon kautta voi saada otsikoita lehtiin, mutta kun Anssi Kela hämmästelee somessa Oskarin videota ja siitä kuvastuvaa ammattitaitoa, sillä voi huomion lisäksi saada myös uskottavuutta.

Kelan kautta minäkin aloin kuunnella tarkemmin. Muistan kuulleeni Oskarin ja hänen veljensä Santerin Traffic Island-yhtyeen tarttuvia biisejä, mutta nyt on kieli ja tyyli vaihtunut.

Soiton sijaan kiinnitin ensiksi huomiota Oskarin ääneen. Se ei ehkä ole kovin voimakas, mutta kahden suomenkielisen soolobiisin (ensimmäinen ”Mitä se sua haittaa” ilmestyi helmikuussa) perusteella Oskarin laulutyyli tuntuu mielenkiintoiselta yhdistelmältä soulin taipuisuutta, rockin karheutta, popin pehmeyttä ja laulaja-lauluntekijöiden tunnustuksellisuutta.

Sävellykset ja sanat toimivat samalla laajalla alueella, intiimit puheosuudet vaihtuvat nopeasti stadiontasoisiksi kertosäkeiksi ja nostatuslauluiksi.

Jotenkin noista aineksista muotoutuu jo kahden biisinkin jälkeen oma tyyli. Tai ainakin omaa tyyliä.

Sanat kuten ”ja mä voin valvoa sunnuntaiaamuun / tiedän että kirkosta saa / joskus kymmenen jälkeen / ilmaista viinaa kuka vaan / kaikkee aina liikaa” tai ”kun pelkään / Jeesus teippaa siivet mun selkään” voivat olla joko lapsuksia tai irtiottoja perus-sanoituskaavoista, mutta kokonaisuutta leimaa kuitenkin se, mistä Anssi Kela jo kirjoitti, silkka ammattitaito.

Oskari on todennut haluavansa ammattimaisena biisinkirjoittajana luoda nimenomaan isoja kertosäkeitä. Niitä on jo syntynyt.

”Tähdenlennon” biisikansi viittaa kuitenkin kauniisti maanläheisyyteen.

CAM: Diane (julkaistu 30.10.)

Näinä aikoina, jolloin suurelle amerikkalaiselle country-radiolle kelpaa lähes pelkästään miesten laulama country (rocksävytteisestä perinteisempään ”hattu-countryyn”) ja pienemmälle diggarivähemmistölle lähinnä uusvanha ”autenttinen” country (Sturgill Simpson, Chris Stapleton), sinä aikana countryn uuden polven naislaulajat ovat tehneet jo pitkään hiljaista vallankumousta (Kasey Musgraves, Lori McKenna, Brandy Clark, Angeleena Presley, Holly Williams, Margo Price…)

CAM kuuluu tuohon joukkoon, vaikka autenttisuus-näkökulmasta hän on ongelma jo alkumetreistä lähtien: kuulostaa pop-laulajan nimeltä. Lisäksi CAM (oikealta nimeltään Camaron Marvel Ochs) on blondi. V. 2015 ilmestyneen toisen albuminsa kannessa on hän näyttää juuri siltä: L.A.:n pintapaikoissa viihtyvältä blondilta.

Kansi ei ole sattumaa. CAM on suoraa jatkoa Dolly Partonin perinteelle, vanhan Parton-klassikon ”Dumb Blond”-lyriikan mukaisesti: Just because I’m blond / don’t think I’m dumb / cause this dumb blond ain’t nobody’s fool /…/ and you know if there’s one thing this blond has learned / blonds have more fun”.

CAMin uusi single ”Diane” on tekijänsä mukaan saanut inspiraation Partonin toisesta klassikosta ”Jolene”. Kun Dolly lauloi ”and I can easily understand / how you could easily take my man / but you don’t what he means to me Jolene”, niin CAM aloittaa laulunsa suoraan

”Oh, I promise I didn’t know he was your man / I would have noticed a gold wedding band” /…/”and all those nights that he’s given to me / I wish that I could give them back to you”.

CAM on myös erinomainen tulkitsija, paljon monipuolisempi kuin lähes kaikki mieskollegansa.

”Diane” poikkeaa ”vakavasti otettavasta” nyky-countrysta myös eräässä tärkeässä suhteessa: biisi on kuin tanssiinkutsu.

Samalla ”Dianen” nopea tempo tuottaa biisin sanojen kanssa poikkeavan yhdistelmän vilpitöntä katumusta ja eteenpäin katsomista: meidän täytyy tavata.

”You pick up the time and the place / Don’t know how much this hurts”.

Emily Haines: American Dream (julkaistu 20.10)

Poimin tämän(kin) Spotifyn uutuusbiisien joukosta. Luultavasti biisin kuvan ja nimen perusteella. En tuntenut tekijää aiemmin (Haines vaikuttaa yhtyeissä The Metric ja Broken Social Scene).

Kuuntelin biisin (kesto 4.54) hievahtamatta. Jännitin kestääkö biisin pelkistetty intensiteetti loppuun asti. Kesti. Biisin kertosäkeetön muoto pysyi uljaasti kasassa ja sanat tipahtivat kuin yksitellen, painavina, merkitsevinä.

Sekin selvisi, että kyse on tuoreesta koverista, LCD Soundsystemin uusimman albumin nimiraidasta. (Olin kuullut sitä, ilmeisen huonosti).

Hainesin versio on kuitenkin kovin erilainen ja alkuperäisen monitulkintainen sanoitus nousee biisin melodian kanssa uudella tavalla esiin. LCD:n James Murphyn melankolinen ote muuntuu Hainesin kautta määrätietoisemmaksi, lempeän viiltäväksi sisällöksi.

”In the morning, everything’s clearer / when the sunlight exposes your age / but that’s okay

Ja biisin lopun ”Dream / shabang, shabang” kuulostaa Emilyn tulkitsemana paljon, paljon merkityksellisemmältä.

 

 

 

 

 

Related Posts

• 

  Country-katsaus, osa 1: Tenille Townes ja Ruston Kelly

• 

  Ystävyyttä ja kansainvälisyyttä. Biisarvioissa Vesala ja Louie Blue

• 

  Antti Tuiskun Suomi