MENU

• 8.3.2016 • Arvostelut, BlogiKommentoi4826

Biisi-arviot: Vesala ja Laura Närhi

Vesala: Tytöt ei soita kitaraa (julkaistu 3.3.)

8,5

Sä oot mun kohtaloin / mulla ei oo muutakaan

Vesalan (Paula) ensimmäinen soolosingle ”Tequila” kuulosti nimestä lähtien isolta Amerikalta, tämä toinen enemmän pieneltä Suomelta. Artistin mukaan kaipuu kotimaahan oli biisin lähtökohta.

Ehkä tuo tieto lisää sinivalkoisuutta, sillä ”Tytöt ei soita kitaraa” alkaa yllä lainattujen sanojen kohdalla kuulostaa kovasti tangolta. Santa Monicassa alkunsa saaneessa laulussa tuntuu kummasti yhdistyvän suomalaisen tangon haikeus ja vaikkapa Leevi& The Leavingsien klassinen vakavan ja leikin liitto. Vai eikö Vesalan rennosti laulamat sanat ”missä iltalenkki koiran kanssa päättyy kapakkaan/ lähdetään saunan taakse käymään” muistuta myös Gösta Sundqvistin Suomea?

”Tytöt ei soita kitaraa” ei ole viime vuoden lopun LCMDF:n ”Rookie” tyyppinen kriittinen kannanotto mieskitaroiden hallitsemasta musamaailmasta vaan lempeästi etenevä tarina, jossa kitarat ovat sivuosassa. Tytöt soittavat harvoin kitaraa, miehet usein. Maasta riippumatta.

Kun Vesala laulaa venytellen sanat ”mä kaipaan toimintaa”, mieleeni tule Chisu. Tämäkään ei ole moite vaan osoitus, että biisin neljän minuutin keston aikana tapahtuu paljon, osin siksi että Vesalan ääni tuntuu saaneen PMMP-ajoista vahvasti uusia sävyjä. Biisin ja soiton hallittu tyylisekoitus on hauskan ja kohottavan kuuloista.

Vähän sääli, ettei Santa Monican rannoilla kuule tällaisia lauluja. Sopisivat sinnekin. Mutta ehkä hyvä näin, kulttuurierothan ovat, eikö niin Suomi, ikuisia rikkauksia.

Harjun lavalta kuulen kaukana siintävän maan”.

 

Laura Närhi: Supersankari (julkaistu 26.2.)

8,5

Leikkaisin sut irti kolariautosta /raahaisin ulos palavasta talosta / ja vaikka väkisin ja vaikka väkisin / mä käynnistäisin sun sydämmen” 

Intohimoisesta rakkaudesta on kyse, siitä ei ole epäselvyyttä. Laura Närhen ääntä ei kuitenkaan päällimmäisenä hallitse kiihko. Sen voi ajatella ristiriidaksi tai ongelmaksi, mutta kuulen toisin: kiihkoa kiihkeimmän teini-iän tuolla puolen. Voihan kyse olla myös eräästä tulkintaan vaikuttavasta seikasta, Laura Närhestä ihmisenä. En tiedä, ajattelin vaan.

Jos tällaiseen ääneen törmäisi talentti -kisojen ensimmäisellä kierroksella, kaikki pidättelisivät henkeään ja turhat formaatti-ylisanat jäisivät kurkkuun. Nyt on toki kyse jo tunnetun laulajan paluusta muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta hämmentävää on tulkinta edelleen. Vaivatonta, tasapainoista, sävykästä.

”Supersankarissa” on paljon tuttuja aineksia, niin tuotannossa kuin sointukuluissakin, mutta ei niin paljon että biisi oli jo valmiiksi kuultu.

Joku voisi puhua biisin iskelmällisistä elementeistä. Jos noin on, niin ainakin tulee mieleen Toivo Kärjen sanat iskelmästä: toisen puolen Suomen kansa siitä jo tuntee, toisen se ostaa. Iskelmässä piti olla Kärjen mukaan riittävästi turvallista ennustettavuutta. Nuo ominaisuudet eivät tietystikään mahdu ”kyseenalaistavan ja jatkuvasti uudistuvan” taidekäsityksen sisään, mutta siitähän tässä ei ole kyse vaan kauniisti etenevästä, hohdokkaan kertosäkeen omaavasta ja suurella taidolla tehdystä ”keskitien” populaarimusiikista.

Voi olla, että Kärki, Juha Vainio ja kumppanit eivät olisi hyväksyneet kovin arkista ”olkkari”-sanaa tai ”auto venaa tuolla alhaalla” -lausetta näin voimakkaaseen tekstiin, mutta muuten he olisivat luultavasti nyökytelleet ja Topi olisi sitten lopuksi todennut, että tämän kyllä Suomen kansa ostaa.

Suomen kansaan viittaaminen ei taida oikein enää olla järkevää myyntipuhetta, mutta onhan tässä potentiaalia isoksi lauluksi.

 

Related Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *